Jäsenemme Ritva on penkonut arkistoja ja löytänyt yleisen kielitieteen esittelystä Sjögrenistä kertovia mainintoja (Yleinen kielitiede Suomessa kautta aikojen, Fred Karlsson, 1997). Tässä ote mainitusta kirjoituksesta, joka antaa meille mainion kertauksen Sjögrenin elämäntyöstä:
1800-luvun suomalainen lingvistiikka oli voittopuolisesti fennougristiikkaa, vähemmässä määrin myös orientalistiikkaa. ...
Pietarin tiedeakatemia oli noussut fennougristiikan tutkimuksen keskuksen asemaan jo 1700-luvun jälkipuoliskolla paljolti Leibnizin lingvistisen työn ansiosta, ja tämä asema sillä säilyi vuoden 1850 vaiheille. Mutta A. J. Sjögrenin ja M. A. Castrénin uraa uurtavan työn ansiosta ja uusien virkojen myötä Helsingistä alkoi näistä ajoista tulla fennougristiikan keskus (Branch 1995). Ratkaiseva muutos tapahtui Suomalais-ugrilaisen Seuran perustamisen myötä 1883 (Mikkola 1929).
...
3.2. Yleiskielitieteellisesti relevantti tutkimus 1828 - 1916
3.2.1. Fennougristit
Fennistejä eli suomen kielen tutkijoita ei tällä kaudella juuri ollut, kenties Elias Lönnrotia ja eräitä murteentutkijoita lukuun ottamatta. Näiden alojen johtaviin asemiin kohonneet tutkijat olivat pitkään laaja-alaisia fennougristeja: Sjögren, Castrén, Ahlqvist, Genetz, Setälä. Vasta 1900-luvun puolella fennistiikka alkaa henkilötasolla eriytyä fennougristiikasta. Suomalais-ugrilainen Seura perustettiin 1883, Helsingin yliopiston suomen kielen ja kirjallisuuden professuuri jaettiin kahtia 1892, ja aikakauslehti Finnisch-Ugrische Forschungen perustettiin 1901. Nämä olivat eriytymisen ensimmäisiä merkkejä.
Anders Johan Sjögren (1792 -1855) oli ensimmäinen ammattimainen suomalainen lingvisti tämän sanan modernissa merkityksessä, vaikka hän uransa alkupuolella olikin enemmän historiantutkija. Michael Branch (1973; ks. myös 1994) on perusteellisesti tutkinut Sjögrenin elämäntyötä sekä sen historiallista ja ideologista taustaa ja merkitystä. Aulis J. Joki on kääntänyt Sjögrenin muistelmat suomeksi (Sjögren 1955: Tutkijan tieni). Sjögren opiskeli Turun Akatemiassa, mistä hän valmistui 1819. Hän ei tavannut Raskia henkilökohtaisesti tämän käydessä Turussa 1818, mutta sai silti vierailusta rohkaisua antautua suomensukuisten kansojen ja niiden kielten tutkijaksi, kuten hän itse toteaa muistelmissaan. Myöhemmin Sjögren oli kirjeenvaihdossa Raskin kanssa.
Pietarin tiedeakatemian tehtävänä oli jo pitempään ollut Venäjän pohjoisten kansojen ja niiden olojen, maantieteen jne. kuvaaminen. Vuosina 1824-1829 Sjögren teki tsaarin järjestämällä rahoituksella (jonka myöntämiseen myös Rask oli myötävaikuttanut) paljon yli 10 000 km pitkän tutkimusmatkan Karjalan kautta Lappiin ja Venäjän pohjoisosiin, Kuolan niemimaan kautta Arkangeliin, sitten pohjoiseen Mezeniin, kaakkoon Permiin, ja takaisin Kazanin kautta Pietariin. Sjögren löysi vepsäläiset, totesi lyydiläismurteiden olemassaolon, tutki saamea, mutta ennen kaikkea komeja (syrjäänejä) ja heidän kieltään. Sjögren (1832) vertasi komin ja suomen kieliopillista rakennetta. Sjögrenin pitkä matka ja sitä seuraava julkaisutyö vaikutti syvällisesti mm. Elias Lönnrotiin, ennen kaikkea siltä osin kuin Sjögren oli rakentanut tulkinnan suomalaisten esihistoriasta. Vuonna 1846 Sjögren teki tuloksellista aineistonkeruutyötä liiviläisten parissa.
Kokonaan toista juonnetta Sjögrenin tutkijanprofiilissa edustaa hänen työnsä kaukasialaisten kielten parissa. Terveydellisistä syistä Sjögren joutui hakeutumaan Kaukasian ja Krimin ilmastoon vuosiksi 1835-38, missä hän tutki useita paikallisia kieliä, mm. terkessiä eli adygeä ja kabardia (kaukasialaiskieliä), georgiaa (kartvelilaiskieli) sekä indoeurooppalaisia armeniaa ja ennen kaikkea osseettia (joka kuuluu indoiranilaiseen alahaaraan). Sjögrenin osseetin kielioppi (1844) oli uranuurtava. Siitä tuli perusta kehitettäessä osseetin kirjakieltä koulujen sivistyskieleksi. Erityisesti äännerakenteen ja morfologian kuvaus on saanut kiitosta. Tästä teoksesta Sjögren sai 1846 erittäin huomattavan kansainvälisen tunnustuspalkinnon, nimittäin Institut Français'n Volneyn palkinnon, joka oli 1 200 frangin arvoinen kultamitali.(61)
Sjögren oli ensimmäinen suomalainen, joka sovelsi Boppin, Grimmin ja Raskin historiallis-vertailevaa menetelmää. Hänen lingvistisesti merkittävimmät teoksensa olivat komin ja osseetin kuvaukset. Hän aloitti sen kenttä- ja antropologislingvistisen perinteen, jota Castrén ja monet muut tulisivat jatkamaan aina vuoteen 1917. Näin Sjögren oli merkittävä suunnannäyttäjä, mutta myös eräiden Porthanin lausumien monitieteisten ajatusten ensimmäinen toteuttaja (Korhonen 1986:48). Ansioistaan Sjögren valittiin jo 1831 Pietarin tiedeakatemian ylimääräiseksi akateemikoksi. 1844 hänelle luotiin uusi akateemikon virka, jonka nimityksenä oli Suomensukuisten ja kaukasialaisten kansanheimojen lingvistiikka ja etnografia. Kuten Branch (1994:29) toteaa, se oli maailman ensimmäinen suomalais-ugrilaisille opinnoille omistettu virka. Se on edelleen merkittävimpiä ulkomaisia virkoja, missä Suomesta lähtenyt kielentutkija on toiminut, merkityksensä ja asemansa puolesta verrannollinen vaikkapa niihin asemiin, mihin sellaiset suomalaiset yleislingvistit kuin Raimo Anttila, Lauri Karttunen ja Paul Kiparsky ovat Yhdysvalloissa yltäneet 1900-luvun loppupuolella. Pietarin tiedeakatemian jäsenenä Sjögrenillä oli käytössään erinomaiset julkaisukanavat, ja hänen julkaisunsa löysivät siten nopeasti kansainvälisen lukijakunnan erityisesti Saksassa.”
Yleinen kielitiede Suomessa kautta aikojen, Fred Karlsson (copyright (c)), Yleisen kielitieteen laitos, Helsingin yliopisto, Julkaisuja No. 28, 1997
pak.jpg)
pak.jpg)
pak.jpg)