Sjögrenin jalanjäljillä Kaukasuksella

Akateemikko A. J. Sjögrenin jalanjäljillä Kaukasuksella

Kirjoittaja Jaakko  Helminen ,  2018

Pohjois-Ossetiassa Sjögren on tunnetumpi kuin Suomessa

Suomen Moskovan suurlähetystö järjesti kulttuuripainotteisen vierailun Pohjois-Ossetian pääkaupunkiin Vladivavkaziin huhtikuussa 15.4. – 17.4.2018.

Diplomaattien, ministeri Antti Helanterän, talous- ja kauppapolitiikan vastuuvirkamies Pia Sarivaara-Heikkisen ja kulttuurineuvos Henriikka Ahtiaisen ohella minulla oli A.J. Sjögrenin Seuran puheenjohtajana kutsu liittyä retkikuntaan.

Yhteys Moskovasta Vladikavkaziin oli helppo ja vaivaton. Iso suihkukone kuljetti meidät turvallisesti Kaukasukselle parissa tunnissa. Aluehallinnon johtaja Soslan Mihailovitš Fraev sekä virkamiehet Tsutsiev ja Hetagurovoli olivat kentällä vastassa. Ensimmäinen kohde oli varttitunnin matkan päässä aivan reitin varrella pääkaupunkiin. Laskimme kukat vuoden 2003 Beslanin koulusurman uhrien hautamuistomerkillä ja vierailimme pyhiinvaelluskohteeksi muuttuneessa koulurakennuksessa. Panttivankidraamassa kaikkiaan 385 ihmistä menetti henkensä.

Iltapäivällä Suomea esiteltiin Tove Janssonin avulla. Vladikavkazissa avattiin muumikirjanäyttely ja Henriikka Ahtiainen piti esityksen Tove Janssonista ja muumeista. Nuori yleisö oli innoissaan ja kuunteli tarkkaavaisesti idoliensa esittelyä. Muumihahmot tuntuivat nimittäin olevan kaikille erityisen tuttuja ja rakkaita.

Minulle oli järjestetty erityinen vierailu Pohjois-Ossetian sosiaalisen- ja humanistisen tutkimuksen instituuttiin (North Ossetian Institute of Humanitarian and Social Studies of VSC and the Government of North Ossetia-Alania). Siellä oli puolestaan esillä Sjögreniin liittyvien kirjojen näyttely.

Englantia puhuva, vanhempi tutkija Gutieva Elmira Tamerlanovna esitteli näyttelyä.

Tämä laitos tuntui olevan erityisesti Sjögrenin muistolle omistautunut. Juhlasalin seinällä minulle esiteltiin muotokuvaa A.J. Sjögrenistä Ossetiassa. Siinä nuori Sjögren on kuvattu vuoristoisen Kaukasuksen perinnemaisema taustanaan.

Laitoksen henkilökunta odotti innokkaasti käyntiäni ja jopa vuoden 1844 ossetian kieliopin alkuperäistä painosta esiteltiin ja sain sitä lehteillä.

Kirja ja siihen liittyvä sanakirja on edelleen käytössä, ja niinpä siitä oli otettu uusi näköispainos. Yhden nahkaselkäisen kappaleen tästä uudesta painoksesta sain lahjaksi kotimaahan tuomisena. Venäjäksi AJS nimi kirjoitetaan Shogren. Niinpä ensimmäisiä kysymyksiä oli, miten te suomalaiset lausutte sukunimen. Kun nimiä vuorotellen toisteltiin, kävi ilmi ettei Sjögrenin nimen etuvokaali oikein sovi venäläiskieleen.

Sjögreniä pidetään suuressa arvossa. ja hän kuuluu eittämättä maan suurmiehiin. Suomessa vertailukohtana olisi ehkä Mikael Agricola tai Elias Lönnrot. Erityisiä A.J. Sjögrenin nimeä kantavia kursseja ja tutkintoja pidetään kouluissa ja opistoissa.

”Oletteko suunnitelleet AJS -juhlavuotta? ” Kysymys yllätti ja sitten selvisi vuonna 2019 vietettävän A.J. Sjögreninn 225-vuotissyntymäpäivää. Tuntui, että ainakin Pohjois-Ossetiassa tullaan suurmiestä juhlimaan akatemioissa ja kouluissa.

”Oletteko suunnitelleet AJS -juhlavuotta? ” Kysymys yllätti ja sitten selvisi vuonna 2019 vietettävän A.J. Sjögreninn 225-vuotissyntymäpäivää. Tuntui, että ainakin Pohjois-Ossetiassa tullaan suurmiestä juhlimaan akatemioissa ja kouluissa.

Runoilija Kosta Hetaguroville nimetylle valtion ylipistolle oli järjestetty luentotilasuus opiskelijoille ja tutkijoille. Ministeri Antti Helanterä puhuin Suomen taloudesta ja allekirjoittanut kertoi akateemikosta AJS -seuran näkökulmasta. Olin valmistanut esitykseen sekä tekstin että kuvallisen powerpointin, joiden kummankin sisällöt oli käännetty venäjäksi ja ne versiot myös heijastettiin valkokankaalle. Henriikka Ahtiainen oli tutustunut teksteihin ennakkoon ja hän käänsi suomeksi pitämäni puheen venäjäksi. Yleisön palaute oli yllättävä: oli mukavaa kuulla puhuttua suomen kieltä, joka kuulostaa eksoottiselta ja tuo mieleen Sjögrenin. Kysyttiin miten Sjögrenin päiväkirjoihin voisi tutustua.

R.S. Bzarov esitteli valtion museon arvokkaita alanialaisen kulttuurin esineitä, jotka vetävät vertoja Välimeren alueen arkeologisille löydöille. Alueella on merkittävä historiallinen perintö. Muistoksi saimme upean taidekirjan museon kauneimmista esineistä. Kirja tullaan luovuttamaan Iitin kirjastolle.

Bzarov oli Suomessa viimeisimmässä AJS -kongressissa 2016 Kouvolassa. Hän luovutti meille tieteellisen julkaisun, joka sisältää mm. hänen venäjänkielisen esityksensä tuossa tilaisuudessa.

Myös yliopiston kirjasto oli valmistautunut vierailuumme kokoamalla Sjögren aiheiset julkaisunsa näyttelyksi.

Vierailimme yliopiston perinnesalissa, jonka seinällä olivat merkittävimmät ossetialaiset 200 vuoden ajalta. Ensimmäisenä vasemmalta tässä kavalkadissa esiintyy akateemikkomme A.J. Sjögren.

 A.J. Sjögrenillä on oma nimikkokatu pääkaupungissa. 

Otteita Sjögrenin Tutkijan tieni -kirjasta koskien Krimin ja Kaukasuksen retkeä

A.J. Sjögren teki toisen laajan tutkimusmatkansa Kaukasukselle ja Krimin nimimaalle 1835 - 1837. Ensin Sjögren pakeni etelään hoidattamaan terveyttään, mm. reumatismia ja silmäsairuksiaan, mutta toivottomana työnarkomaanina ajautui tutkimaan kaukaasialaisin kieliä, joita sanotaan olevan yli 50.

Krimillä AJS aloitti armenia opinnot, joista joutui kuitenkin luopumaan heikentyneen näkökykynsä takia. Parempi oli keskittyä georgian kieleen, koska kirjaimet ovat selkeämmin erotettavissa. Georgiassa hän ei kuitenkaan löytänyt riittävän sivistynyttä kielen opasta itselleen. Talvi 1836 oli Georgian Tiflisissä kylmä, ja parhaat lämpimimmät talot olivat jo vuokrattu tai varattu. Maaliskuussa Sjögren siirtyi Ossetian Vladikavkaziin ja opetteli kieltä puheesta käyttäen kirjoitustaitoista tulkkiaan Sukajeviä. Toisena opettajana oli Gruusiasta syntyisin ollut pappi Dvalisvili.

Huhtikuun lopulla AJS lähti Pjatigorskiin kylpemää suolavesissä. Suolavettä annettiin sekä ulkoisesti että sisäisesti. Suolaveden nauttiminen lääkkeenä ei kuitenkaan ollut eduksi Sjögrenille. Sjögrenille sopinut. Lisäksi hän kyllästyI huonoon ilmanalaan ja siirtyi Simferopoliin nykyiselle Krimille. Siellä AJS asui kaksi kuukautta valtioneuvos Kristian Stewen talossa ja sai viettää kerrankin ”tasokasta” aikaa matkoillaan. Hän eli lähestulkoon viinirypäleillä, kylpi, teki kävelyretkiä ja opiskeli uutterasti persiaa, turkkia ja tataaria. Iltaisin taloon kokoontui paikallista sivistyneistöä, jota AJS tietenkin mielellään tapasi. Stewen oli luonnontutkija ja saanut viran Etelä-Venäjän ja Kaukasian maatalouden ylitarkastajana. Yksi merkittävä suomalainen keisarillisen Venäjän palveluksessa hänkin.

Aikaisemmin Stewe oli työskennellyt Kaukasiassa ja kerännyt historiallisia, maantieteellisiä, etnografisia ja kielitieteellisiä teoksia. Lähestyvän vanhuutensa vuoksi hän luovutti kirjastonsa osin tiedeakatemialle, osittain suoraan Sjögrenille.

Krimiltä AJS matkusti Asovan meren kautta ensin 2 viikoksi Karasubaziin. Nogaikissa hän aloitti vuoden 1837, sieltä Stavropoliin ja helmikuussa Pjatiagorskiin. Karasin saksalaisessa siirtokunnassa hän opiskeli yli kuukauden tserkessi-kabardinin kieltä. Vihdoin AJS pääsi takaisin Vladikaskaziin ja jatkoin ossetien opintoja. Oppaat kuitenkin kyllästyivät jatkuvaan paikallaan istumiseen ja omien tekemättömien töiden ruuhkaan. Parempi palkkakaan ei näitä kielenosaajia houkuttanut jatkamaan.

18. toukokuuta AJS siirtyi pääkaupungin ulkopuolelle dikorikylään tutkimaan tämän osseetti murteen erityispiirteitä.

Heinäkuussa 1837 hän matkasi Vladin kautta Pjatigorskiin. Sen lähistöllä AJS työskenteli vielä Digoriasta muuttaneen osseetin luona. ( Tutkijan tieni s. 202)

Joulukuun 12. päivänä alkoi matka reellä kohti Pietaria. Sinne AJS saapui 7. tammikuuta. Matka reessä ja pakkasessa oli kestänyt 26 päivää!

Pohjois-Ossetia-Alania

Pohjois-Ossetia-Alania on Venäjän federaatioon kuuluva tasavalta Pohjois-Kaukasiassa, Venäjän eteläisessä liittopiirissä. Alue käsittää Ossetian pohjoisen osan. Sen rajanaapurit ovat Stavropolin aluepiiri pohjoisessa, lännessä Kabardi-Balkarian tasavalta, idässä Inguian ja Tetenian tasavallat ja etelässä Georgian valtioon kuuluva, käytännössä itsenäinen Etelä-Ossetia. Pohjois-Ossetiassa on asukkaita 700 000 ja pääkaupungissa Vladikavkazissa 300 000. Georgiaan kuuluvasta Etelä-Ossetiasta muutti osseetteja pohjoiseen viime vuosikymmenten aikana ja tällä hetkelläkin alueella asuu 30000 etnistä osseettia. Venäjä on tukenut osseetteja ja vaatinut etelä Ossetiaa itselleen erotettavaksi Georgiasta. Osseetit ovat kristittyjä ortodokseja. Jossakin on kirjoitettu, että Pohjois-Ossetia on Karpaattien ainut kristitty valtio. Islam ulottuu aivan maan etelärajoille asti.

Osseetin kieli on maan virallinen kieli venäjän rinnalla. Kouluissa sitä opetetaan ensimmäisenä kielenä. Huomattavaa on että, osseetti ei ole suinkaan suomalais-ugrilainen kieli. Se kuuluu indoeurooppalaisiin kieliin. Nykyisin osseettia kirjoitetaan kyrillisin kirjaimin, mutta vv. 1923 - 1938 kieltä kirjoitettiin latinalaisin kirjaimin.

Vuonna 1994 hyväksytyn Pohjois-Ossetian perustuslain mukaan tasavallan virallisia kieliä ovat osseetti ja venäjä. Venäjän rajan eteläpuolella Etelä-Ossetiassa vuoden 1996 perustuslain mukaan virallisia kieliä ovat osseetti, venäjä ja georgia. Osseettia käytetään opetuskielenä koulujen alaluokilla ja ylemmillä luokilla sitä opetetaan aineena. Kielellä julkaistaan oppikirjoja, kauno- ja lastenkirjallisuutta, sanoma- ja aikakauslehtiä. Osseettia käytetään myös radiossa ja televisiossa. Vladikavkazissa toimii kaksi osseetinkielistä teatteria. Kirjakielenä käytetään molempia päämurteita.

Lähes kaikki osseetit ovat nykyään kaksikielisiä, ja venäjää käytetään paljon myös yhteisön sisäisen kanssakäymisen välineenä. Kansallisen kulttuurin välineenä osseetin asema on kuitenkin melko vahva ja kieltä voidaan pitää suhteellisen elinvoimaisena.

Kuvassa Vladikavkazin kaupunkia ja sen ympäristöä, jossa takana olevat vuoret nousevat aina 5 kilometrin korkeuteen.