Anders Johan Sjögren (1794 - 1855) oli suomalainen kielitieteilijä, tutkimusmatkailija ja professori-akateemikko Pietarin Akatemiassa Venäjällä. Hän syntyi Iitissä, eteläisessä Suomessa. Hänen elämänsä kulusta ja saavutuksista on enemmän tietoa sivulla www.ajsjogren.weebly.com
Siellä on mm. tri M. Branchin esitelmiä Sjögrenistä.Tässä linkki A.J. Sjögrenin kirjoihin, joita on ilmaisina sähköisinä kirjoina luettavissa.
Tässä alla yhteenveto Karimatti Piilahden esitelmästä, joka hyvin kuvaa Sjögrenin aikaa ja iittiläisyyttä. Esitelmän hän piti 25.11.2010 Iitin kirjastossa.
Karimatti Piilahti:
IITIN KYLÄT 1800-LUVUN ALUSSA; SITIKKALA JA KIRKONKYLÄ
IITIN KYLÄT 1800-LUVUN ALUSSA; SITIKKALA JA KIRKONKYLÄ
Iitti oli suuri pitäjä, jonka läpi kulki alinen Viipurintie pitkin Salpausselkää. Kausalassa oli alueen ainoa kestikievari. Toinen tie kulki Tapolasta Elimäelle, sieltä edelleen Loviisaan. Pohjoisessa oli vielä pohjoinen Viipurintie, joka kulki Vuolenkoskelta Jaalaan. Iitin Kirkonkylä sijaitsi joen rannalla sopivassa paikassa, koska vesitiet olivat tärkeitä kulkureittejä.
Väkiluku oli nousussa 1800-luvun alussa. Kun 1700-luvulla asukkaita oli hiukan yli 3000, niin 1800-luvun alussa oli jo yli 6.000 ja 1860 oli noin 7.000. (Nämä luvut saattavat eri esittäjillä vaihdella sen mukaan, onko tarkastellusta alueesta erotettu Jaala ja Kuusankoski, jotka vasta myöhemmin erotettiin Iitin kunnasta.) Erityisesti tilattoman väen, käsityöläisten ja itsellisten keskuudessa syntyvyys oli suurta, koska lapsikuolleisuus ei enää ollut yhtä suurta kuin aikaisemmin.
Suomen valtiollinen muutos Venäjän suurruhtinaskunnaksi 1808-sodan päätyttyä merkitsi myös tavallisille ihmisille laajentuneita mahdollisuuksia katsella ympärilleen. Iitistäkin muutamat miehet kävivät pari vuotta (ehkä palkollisina) olemassa Pietarissa, muutama palasi takaisin kotikyläänsä.
Maanviljely oli Iitissä ja Jaalassa edelleen kaskenpolttoa. Maisemat olivat siis paljon avarampia silloin kuin nykyään. Talojen ominaisuuksista on sangen vähän tietoja, koska ajalta ei ole jäänyt paljonkaan dokumentteja. Niitä ilmestyy vasta 1800-luvun lopulta, kun alettiin vakuuttaa taloja. Karjanhoitoa harjoitettiin myös; talossa oli yleensä hevonen, pari lehmää, lampaita ja muita pienempiä eläimiä. Torpparilla ei välttämättä ollut edes hevosta. Toisaalta olot olivat eri puolilla hiukan erilaiset, joten jokunen torppari saattoi olla hyvinkin rikkaan oloinen. Omistusoloista kertoo pari henkikirjaa, joihin on merkitty verottajalle tietoon saatetuiksi isäntien omistamat kultakellot, kahvipannut ja rakennuksen lasi-ikkunoiden lukumäärä. Esimerkiksi A.J. Sjögrenin isän mökissä Sitikkalassa oli kolme ikkunaa, ja talollisella oli viisi. Ikkunoiden olemassaolo kertoo sen, että taloissa oli uloslämpiävät uunit; ei eletty enää savutuvissa.
Kylien elämässä kaikki tiesivät toistensa asiat ja ihmisiä pidettiin silmällä. Toisen kylän asukkaita katsottiin karsaasti ja epäillen. Monesti mentiin naimisiin oman kylän piirissä. Toisaalta vanhastaan oli olemassa moraalikoodi, että kylän piti huolehtia omista köyhistään ja vaivaisistaan. Myös kyläläisten yhteistoimintaa oli olemassa; mm. kirkkoveneiden tekeminen, Lyöttilässä kaivo.
Muutamia sahoja oli jo perustettu: Vuolenkoskelle, Mankalaan. Vuolenkosken sahalla työskenteli paljon naimattomia miehiä. Heidän elämäntapansa, juopottelu ja kortinpeluu, oli papiston huolenaiheena. Kaikkien elämä ei ollut siloista: Sitikkalasta on mainittu kaksi henkilöä, jotka saivat raipparangaistukset, molemmat varkauden takia.
Kylien muoto oli pitkään ryhmäkylä; kaikki talot sijaitsivat lähekkäin. Tämä sen takia, että aina 1700-luvun lopulle oli voimassa sarkajako. Tilusten isojako alkoi juuri noina aikoina 1700-luvun lopulla, mutta sen voimaan saattaminen oli monessa kylässä työlästä ja aikaa vievää puuhaa. Jaosta kiisteltiin vuosikymmeniä tehden valituksia. Niinpä taloja ei nopeasti siirretty pois ryhmäkylästä.
Iitin Kirkonkylä oli kylänä erilainen kuin muut: siellä ei ollut viljelytilojen päärakennuksia, oli vain pappila, pappilan torpat, virkatalot, käsityöläisten rakennukset ja mahdollisia itsellisten (mäkitupalaisten) mökkejä. Sitikkalassa sen sijaan oli viisi taloa ja näiden lisäksi käsityöläinen (suutari Mikko Juhonpoika, myöhemmin Sjögren, A.J.:n isä), palkolliset, sotilaat ja itselliset (mäkitupalaiset). Viimeksi mainitut elivät pienissä sivumökeissä, toisten tiloissa (jopa saunoissa) ja tekivät satunnais- tai sesonkityötä.
Anders Johan Sjögrenin omat päiväkirjamerkinnät kertovat, että Iitin kylistä käytiin kauppamatkoilla Loviisassa. Antti Jussi lähetti monesti kirjeitä (ja sai kirjeitä) Iittiin näiden kävijöiden mukana. Sitikkalassa oli siis ainakin pari henkilöä, jotka osasivat lukea. Suutarin pojan kouluun lähteminen oli mahdollista sen takia, että tällä etevällä pojalla oli tukijoina Iitin papit, jotka todennäköisesti ohjasivat hänet Loviisaan kouluun. Sjögren kertoo muistiinpanoissaan, kuinka hän joululoman aikana kiersi laulamassa Iitin taloissa ja sai palkakseen 6 ja puoli kappaa rukiita ja ohria.
A.J. Sjögrenin isä muutti Sitikkalasta Kirkonkylälle elämänsä viime vuosiksi. Hänen vaimonsa, Kaisa Aaronintytär Hogen, oli kuollut 1829. Mikko Juhonpoika kuoli 1842.
Lukutaidon saattoi noihin aikoihin saavuttaa, jos joku sukulainen opetti. Kodeissa ei yleensä ollut muita kirjoja kuin virsikirja, jossain saattoi olla jokunen hartauskirja. A.J. Sjögrenin äiti opetti poikansa lukemaan ja kirjoittamaan. Sjögrenin papereissa on säilynyt arkki, johon 10-vuotias Antti on harjoitellut kauniisti kirjoittamaan nimeään, sekä papereita, joihin hän poikasena on jäljentänyt virsiä. Samoilta ajoilta voidaan nähdä kunnankokouksen pöytäkirjan lopusta, että edustajina olleista talollisista (ym.) vain yksi osasi kirjoittaa nimensä. Muilta on merkitty puumerkit.
Sukunimen ottaminen alkoi hieman yleistyä 1800-luvulla. Varsin ne henkilöt, jotka joutuivat sotilaiksi tai opiskelemaan ja sitä kautta virkaan, tarvitsivat sukunimen. Silloin se vain keksittiin ja yleensä ruotsinkielisenä. A. J. Sjögrenin kohdalla sukunimi on otettu (tai annettu) todennäköisesti koulussa Loviisassa. Hänen isänsä omaksui saman sukunimen vasta poikaansa myöhemmin. Iitissä asusti myös muita käsityöläisiä, ym., jotka omaksuivat saman sukunimen samoihin aikoihin; ilmeisesti nämä olivat A.J. Sjögrenin serkkuja.
Tässä lisäksi Kari-Matti Piilahden omat merkinnät:
Akateemikko A.J. Sjögrenin sielunmaisema ja kasvuympäristö: elämää Iitissä 1800-luvun alkupuolella
Esitelmä A.J. Sjögren –seuran kokouksessa 25.11.2010 Kausala, Iitti
Kari-Matti Piilahti
-esitys keskittyy maantieteellisesti Sjögrenin elämänkaaren keskeisimpiin kyliin Sitikkalaan ja Kirkonkylään
Johdanto: Lyhyesti Sjögrenin perheestä
-lyhyesti Anders Johan Sjögrenin sukujuurista
s. 8.5.1794 Iitin Sitikkalassa
- isä pitäjänsuutari Mikko Juhonpoika Sjögren (1759 – 1842) ja äiti Kaisa Aaronintytär (Hogen, 1754 – 1829)
-kastettiin jo seuraavana päivänä kummeinaan David Johansson (Seppälä) ja Lena Andersdr (vih. Urpanen)
-Mikko-isä oli kruununtilallinen Juho Markunpoika Vähä-Tyyskän ja hänen vaimonsa Leena Martintytär Rutilan poika.
- Leena kotoisin Sääskjärveltä
- Kaisa-äiti oli sepän ja pappilan torpparin tytär Iitin kirkonkylän Kuoppaniemestä. Isänisä Nils Hogen oli ruotsalaissyntyinen rumpali, joka oli heti isonvihan jälkeen avioitunut Iitin lukkarin tyttären Helena Ancheruksen kanssa. Helenan isoisä oli 1600-luvun jälkipuolella ollut Iitin kirkkoherrana
- Kaisan äiti Maria Antintytär (1730–1814?) oli Kopan torpasta kirkonkylästä
-A.J:n isä muutti v. 1838 Sitikkalasta omaan kamariin lukkarin pihapiiriin kirkonkylään
Kuvausta 1800-luvun Iitistä:
- Aimo Halilan esiteollisen ajan kyläelämän kuvaus Iitistä:
”Ahtaan kyläyhteiskunnan taloissa, joissa naapuritupien ikkunoiden väliä oli usein vain jokin kyynärä, tiedettiin tarkoin mitä naapurustossa puuhattiin. Elämä oli monin tavoin kietoutunut naapurisuhteiden ympärille. Kaikenlainen kanssakäyminen oli luonnollisena seurauksena. Kyläyhteiskunta muodostui omaksi, läheiseksi, suljetuksi kokonaisuudeksi, jonka yhteiselämä sai vakiintuneen perinteiset muotonsa.
Yhteistyön muodot olivat moninaiset. Karjaa laidunnettiin kylän yhteisen paimenen avulla. Naapurit auttoivat toisiaan monenlaisissa talkoissa: esimerkiksi heinä-, elonkorjuu-, puu- ja pellavatalkoissa. Talkootalo tarjosi palkaksi kestitystä työn jälkeen pidettiin tanssit. Lisäksi rakennettiin kylän yhteisiä vesimyllyjä, kirkkoveneitä, jopa kaivojakin (kuten Lyöttilässä). Käsityöläisiäkin hankittiin sopimuksesta kylän yhteisiksi. Työkaluja, työjuhtia lainailtiin naapureiden kesken. Erikoisen läheinen taloudellinen vuorovaikutus oli kylän tilattomien eli itsellisten kesken. Puutteessa olevia ja sairaita autettiin yhteisin voimin. Kylän vaivaisille tehtiin talkootöinä asumuksia ja hankittiin polttopuita……
Suljetulle kyläyhteiskunnalle oli tyypillistä kylien välinen kitka: vieraskyläläisiä katseltiin karsaasti ja epäluuloisesti. Kylät (kuten myös pitäjätkin) antoivat toisilleen halventavia liikanimiä. Toisinaan kylien välinen epäluulo ja kilpailuhenki johti kylätappeluihin. Vuotuisissa maataloustöissä kilpailtiin kylien kesken. Vieraasta kylästä ei aina kernaasti menty naimaan, vaan aviopuoliso otettiin mieluummin omasta kylästä. Tästä saattoi olla seurauksena, että melkein kaikki kyläläiset olivat läheistä – tai ainakin jollain tavoin – sukua keskenään. Iitissä tulikin yleiseksi sananparreksi, että kelttiläiset menivät säännöllisesti vain keskenään naimisiin. (Halila 1939, s. 486–492).
-kysymys: kuinka todenperäinen kuvaus on?
Iitistä yleisesti 1800-luvun alussa
-seurakunta (kirkkopitäjä) oli tuolloin lähes 300-vuotias, mutta hallintopitäjänä Iittiä ei vielä ollut olemassa, kuntana Iitti näki päivän valon vasta 1860-luvulla
- Jaala tuli kappeliseurakunnaksi vasta 1870-luvun lopulla
-väkiluku (Jaala mukaan lukien)
1750: 3 529
1810: 8 173 henkeä (Jaala mukaan lukien)
1860: 9 671
-huom. nopea väestönkasvu 1700-luvun jälkipuolella
- lapsikuolleisuuden lasku
- kulkutautiepidemioiden väheneminen
- isorokko 1814-1815, 1822
-Iitin kylät (parisenkymmentä):
Haapa-Kimola, Kauramaa, Kausala, Keltti & Maunuksela, Koliseva, Koskenniska, Kuusanniemi, Lyöttilä, Muikkula, Niinimäki (& Tillola) [TN], Perheniemi, Pilkanmaa, Radansuu [TN], Saaroinen, Sitikkala, Säyhtee, Sääskjärvi, Taasia, Tapola, Vuolenkoski, Väärtti, (Kirkonkylä)
-liikkumisen kannalta keskeisiä
- maantiet: pitkin harjuja
- vesitiet: tärkeitä keski- ja pohjoisosissa
Taloudelliset olosuhteet
-vielä 1800-luvun alussa lähes kaikki saivat elantonsa maataloudesta
-toisaalta vähittäisen vaurauden kasvun aikaa
- pahimmat kadot takana (vrt. 1600- ja 1700-luku)
-isojako maataloutta kehittämässä
-elinkeinot
-lähes pelkästään maatalous
- Iitin eteläosissa peltoviljely (ruis valtavilja, muita viljakasveja, peruna, tupakka)
- huom. vehnänviljelyä vain eteläosissa
- keski- ja pohjoisosissa myös kaskeaminen
- kilpailu metsävaroista sahauksen kanssa
- vielä 1860-luvun lopulla koko Vesikansan alue anoi mahdollisuutta kaskeamiseen
- suoviljely (kydöttäminen)
- karjanhoito
-sivuelinkeinot
-kotiteollisuus (kankaiden kudonta)
-teollisuus ottaa ensiaskeleita
- sahat (Voikoski, Koskenniska, Mankala)
-elämisen taso (kalvo: 1810 henkikirja)
-keskimääräisessä talossa hevonen ja muutama lehmä, jokunen lammas
- varallisuustaso vaihteli
- asumistasosta usein vaikeaa saada selvyyttä
- ikkunoiden määrä (ylellisyysverot)
-A.J. Sjögrenin isä kuului varsin harvalukuiseen (mutta kasvavaan) käsityöläisten ryhmään
Sitikkala
-keskikokoinen talonpoikaiskylä
-alkuaan viisi maakirjataloa: Seppälä, Tyyskä, Klemola, Nuuttila ja Parosela
-asukkaita: v. 1845 182
Sitikkalan tilat (Mikkelin läänin henkikirja v:lta 1810, s. 1320):
1810 1845
1: Seppälä (Nikki): 3 osaa 3
2: Tyyskä: Iso-Tyyskä ja Vähä-Tyyskä 8 osaa 9
3: Klemola: 4 osaa 4
4: Nuuttila: 2 osaa 2
5: Paronen (Parosela): 3 osaa 4
-sosiaalinen kirjo lisääntyi
- talolliset
- torpparit
- ensimmäiset torpparit 1700-luvun jälkipuolella
- palkolliset
- yleensä varsin vähän Sitikkalan taloissa
- käsityöläiset
- Mikko Juhonpoika ainoa Sitikkalan käsityöläinen ainakin 1800-luvun alussa
-sotilaat (poistuivat 1810 autonomian ajan alussa)
- itselliset (tilattomat)
-säätyläisasutusta
- Sitikkalan Klemolassa rouva (fru) nimismiehen vaimo Anna Greta Linden (s. Löfving, s. 1747), Artjärven kappalaisen tytär, puoliso nimismies Henrik Johan Lindén (k. 1787),
- sisarenpoika maaviskaali Gustaf Johan Brummer, Jaalan Poterin ratsutilan haltija
-ks A.J. Sjögren kirjattiin vanhempiensa luokse vielä 1813 ja 1815 (rk 1805 – 15/29)
A.J. Sjögrenin päiväkirjassa esiintyvä Abraham Eerikinpoika ilm. Sitikkalan Klemolan isäntä ja lautamies
Iitin kirkonkylä
-kirkonkylä liittyi läheisesti Sjögrenin elämään, koska:
- äiti kirkonkylästä kotoisin
- A.J. asui kirkonkylässä mm. Suomen sodan kesällä 1808, kun oli joutunut lähtemään koulukaupungistaan Loviisasta tavallista aikaisemmin
-A.J:n isä muutti v. 1838 Sitikkalasta omaan kamariin lukkarin pihapiiriin kirkonkylään
- A.J:n uraa avittivat hyvät suhteet pitäjän papistoon
- alkuvaiheessa suojelijana Iitin kappalainen Karl Östberg
- käynyt triviaalikoulun Loviisassa, ollut siellä kappalaisena
-kirkonkylässä asui Israel Ståhlberg, pitäjän kirkkoherra
-paikallinen keskus
-Kausalan merkitys nousi rautatien tultua 1800-luvun jälkipuolella
- asutuksen nimityksiä: kirkonmäki, Kuoppaniemi, Ruona
-kirkonmäki ”sosiaalinen foorumi”
- tavattiin tuttavia, vaihdettiin kuulumisia, kirkolliset tiedotukset, katsastettiin elämänkumppaniehdokkaita
- kapakka (ilmeisesti lähin Kausalan kestikievarissa…)
-sosiaalisesti kirjavin Iitin kylistä, kylässä ei talonpoikaistaloja
-esim. 1810- ja 1820-luvulla papiston ohella kirkonpalvelijoita lukkari, kirkonvartija, haudankaivaja
-mm. 1810-luvun lopulla muutaman vuoden kauppias Otto Wilhelm Kremer perheineen, perhe muutti Kymin Ruotsinsalmelle, jossa isä tullimiehenä 1820-luvulla
- hatuntekijä Adolf Krook & Maria Grönmark
-suutari Anders Johan Exell
- siltavouti Schottman
- A.J. Sjögrenin serkku Mikko Sjögren oli alkuaan räätäli, sittemmin kirkonvartija, asui kirkonkylässä
- samaan aikaan haudankaivajana Salomon Jumppanen, joka ilm. Mikko Sjögrenin veli (s. 1780)
Henkinen ilmapiiri ja papisto
-vielä 1800-luvun alkupuolella pitäjän keskuksena kirkonkylä
- paikallisyhteisön ohjat papistolla
- moraalinvartijan tehtävä
- käytännössä paikallista hallintoa hoidettiin kirkkoherran johtaman pitäjänkokousten sekä käräjien avulla
-yhteisö pysyi kauan samankaltaisena, koska Sitikkalassakin tilojen viljelijäsuvut näyttivät pysyneen samoina 1720-luvulta lähtien
-avioituminen yleensä pitäjänsisäistä
- kylänsisäiset avioliitot yleisiä etenkin 1800-luvun alkupuolella
- elämän keskiössä tilanhoito, kirkkomatkat (ei joka sunnuntai)
- matkat muihin kaupunkeihin ja markkinoille (vrt. Sjögrenin viittaukset iittiläisistä Loviisassa)
- huom. liikkujina useimmiten vain miehet
-seurakuntalaisten paheellisuudesta valituksia, mutta rikkeitä merkitty ainakin kirkonkirjoihin hyvin vähän
- esim. sitikkalalainen muonatorppari Eerikki Matinpoika (s. 1798) saanut raipparangaistuksen varkaudesta 1826,
- Klemolassa asunut lampuoti (eli vuokratilallinen) Eerikki Aataminpoika oli saanut vastaavanlaisen rangaistuksen v. 1821 (ilmeisesti Artjärvellä) rk 1816-27/31
-paheen pesäksi leimautui mm. Koskenniskan sahayhteisö
-maailmankuva alkaa laajentua: muutto Pietariin
- esim. torpparin poika Matti Juhonpoika Killinki kirkonkylästä asui Pietarissa 1820-luvun alussa
-samoihin aikoihin Pietarin tuulia kävi haistelemassa Sitikkalan Nuuttilan poika Pekka Juhonpoika
Elämää Iitissä Sjögrenin silmin
-elämäkerrassaan Tutkijan tieni Sjögren mainitsee Iitin vain ohimennen
- lähinnä vierailuina isän luona
-päiväkirjoissa (Ephemerider) paljon yksityiskohtaista tietoa
-päiväkirjat alkavat 1.9.1806
- kirjoitettu ruotsiksi
- puhtaaksikirjoitettua (litteroitua) versiota säilytetään Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjallisuusarkistossa Helsingissä
Poimintoja päiväkirjoista vuosilta 1806–1808
-joulukuussa 1806 keräämässä teinirahoja laulamalla Iitin eri kylissä
- helmikuussa 1807 sai vähän ruokavaroja kotoaan ja kirjeen Johan Johanssonilta Kasper Johanssonin välityksellä ja lähetti tämän mukana kaksi kirjettä: toisen Johan Johanssonille ja toisen Abraham Eriksonille (ilm. lautamies Sitikkalan Klemolasta)
(huom. viittaa Abraham Erikssoniin, oli hänen kanssaan Röhmässä 26.7.
-20.6.1807 isä tuli hakemaan A.J.:tä klo 7 aamulla. Hattuostosten jälkeen he lähtivät Dahlbergin (med Dahlberg båda Frimännerna) kera Iittiin, yöpyivät Pukarolla. Jatkoivat matkaa seuraavana aamuna klo 4 ja ehtivät perille klo 5 iltapäivällä.
-30.7.1807 valmistui Sitikkalan uusi mylly
-palasi kaupunkiin 31.8.1807: lähtö aamulla, perillä samana iltana klo 10.
- 11.10.1807: isä ja hänen oppipoikansa saapuivat kaupunkiin
12.12.1807 saapui Loviisasta Iittiin
15.12. lauloi Kauramaassa (sai yhden kapan), 16.12. Sitikkalassa (3 kappaa),
17.12. lauloi Nikissä, sen jälkeen Mylly Mikolla (Mylly Micko), sitten Rykälistössä, Kollissa ja Kalaksuessa, jossa yöpyi.
18.12. takaisin Kolliin, josta Metsäpellolle ja sieltä Mankalaan. Sen jälkeen pappien kanssa Perolahteen, sieltä Tapolaan ja lopulta haudankaivajan kanssa kotiin. Sai matkalla yht 6½ kp ruista ja ohraa.
21.12. kirjoitti kirjeen ”Mor Lindforsille”
6.1.1808 A.J. tuli manttaalinkirjoituksesta kotiin Parolasta (keruutilaisuus alkoi 7. ja päättyi 9. päivä)
7.1. oppipoika sai selkäänsä oltuaan kylillä yön yli
8.1. isä tuli kotiin henkikirjoituksesta
Helmikuun alkupäivät 1808: A.J. matkusti takaisin kaupunkiin
-huom: syttyvän sodan varjossa
7.2. kaupungin läpi marssi Svartholmaan 40 jääkäriä, illalla komppania uusmaalaisia sotilaita
- Suomen sota syttyi 21.2. Venäjän ylittyä Kymijoen
18.3. keskellä vilkkaita tapahtumia A.J. lähetti kirjeen sekä isälleen että pastori Östbergille Nikin Juhon (Nickis Johanin) ja Myllylän Mikon (Mylly Michael) mukana.
20.4.1808 A.J. kotiin Iittiin
Heinäkuussa 1808 kertoo kanuunanlaukauksista
Elokuussa 1808 lauloi ympäri kyliä, jätti 4 kappaa Mankalan Mäkelään
- vaikka AJS kuvaa elämänmenoa varsin lakonisesti, mitenkään tunteilematta, hän antaa monipuolisen kuvan liikkumisesta, vuorovaikutuksesta, tiedonkulusta aikana, jolloin etäisyydet pitkiä
Lopuksi
-Iitti 1800-luvulla maatalouspitäjä
- selvä taloudellinen kahtiajako luonnonolosuhteiden takia
- eteläosa viljavampi peltoviljelyyn keskittynyt
- pohjoisosassa kaskettiin
-Sjögrenin lapsuudessa vielä Ruotsin ja Venäjän rajalla
- muuttui v. 1809
- kylät yhteisöinä sulkeutuneimmillaan 1800-luvun alussa
- kylän sisäiset avioliitot
- sosiaalinen monimuotoistuminen
- myös talonpoikaiston sisällä
- kuilu talollinen – torppari – palkollinen kasvoi
-maanjaot hajottivat vähitellen kyliä ja asutus levittäytyi pois vanhoilta kyläpaikoilta
- muuttoliike lisääntyi
-vielä Sjögreninkin elinaikana kehitys oli verkkaista
-suurempi sysäys 1870 Pietariin johtaneen rautatien valmistuttua ja Kausalan muodostuttua pitäjän keskukseksi ja markkinapaikaksi
… mutta tämä on jo toinen tarina
