Tässä tutustuttavaksi myös seuran hallituksen ehdotus toimintasuunnitelmaksi vuodelle 2010:
Kokoukset
Vuosikokous pidetään sääntöjen mukaan maalis-huhtikuussa. Vuosikokousesitelmän pitää sukututkija Toini Leino. Yhdeksänjäseninen hallitus kokoontuu tarvittaessa.
Stipendejä jaetaan perinteisesti marraskuun esitelmätilaisuudessa.
Näytelmähanke A.J. Sjögrenistä
Tavoitteena A.J. Sjögrenin merkityksen tunnetuksi tekeminen on seura lähtenyt toteuttamaan näytelmähanketta. Näytelmän keinoin tuodaan yleisölle esille värikkäitä tapahtumia A.J. Sjägrenin elämästä. Hankkeeseen on haettu ja saatu avustuksia (saatu Kymenlaakson Kulttuurirahastolta ja Aino Vallin Rahastosta). Laila Seppä on aloittanut kirjoittamisen. Käytännön toteutus tehdään Iitin Harrastajateatterin kanssa. Näytelmän runko tulee sellaiseksi, että aineistoa voisi käyttää myös tv-taltiointiin.
Retket
Retkiä tehdään resurssien mukaan. On keskusteltu muutamista Etelä-Suomen kartanomiljöistä tutustumiskohteina. Kotiseutuyhdistys järjestänee kesäretken kuntalaisille Sitikkalan suuntaan kesällä 2010. Olemme yhteistyössä siltä osin kuin retkellä halutaan tutustua ASJ:n maisemiin.
Kesäkahvilatalkoot
Seuran talouden kannalta tärkeä kesäkahvilatoiminta keskittyy elokuun alkuun 6. – 8.8.2010. Jäsenten toivotaan edelleen tulevan mukaan lahjoittajina ja muina talkoolaisina.
Muu toiminta
Entiseen tapaan huolehditaan Sjögrenin syntymäpäivän (8.5.) aikoihin Iitin kirkonkylässä olevan muistomerkin kukittamisesta ja ympäristön kunnostamisesta. Myös Sitikkalassa olevan syntymäpaikan muistokivelle viedään kukkatervehdys. Muistokiven on kotiseutu- ja kulttuurilautakunta aikanaan pystyttänyt.
Jäsenhankinta
Jäsenmäärää pyritään kartuttamaan, koska jäsenmaksu (10 euroa) yhdessä kesäkahvilatalkoilla hankittujen varojen kanssa mahdollistaa stipendien jakamisen Sjögrenin elämäntyön tunnetuksi tekemiseen.
Tiedotus
Tiedotus hoidetaan jäsenkirjeiden (sähköisesti myös) ja Iitinseudun välityksellä sekä seuran blogin ja kotisivujen kautta internetissä
www.ajsjogren.weebly.com
www.ajsjogren.blogspot.com
Hallitus
maanantai 22. maaliskuuta 2010
torstai 11. maaliskuuta 2010
Hallitus kokoontui 18.3.2010
Seuramme hallitus kokoontui tutkimaan lähinnä vuosikokousasioita Iitin kirjastolle to 18.3.2010 klo 15.30. Vuosikokous tulee olemaan Iitin lukiolla huhtikuun lopussa (tarkempi päivä on vielä hiukan auki).
Tässä kokonaisuudessaan kokoukseen hyväksyttäväksi tuleva vuoden 2009 toimintakertomus:
A.J. Sjögrenin syntymästä tuli 8.5.2009 kuluneeksi 215 vuotta. Marraskuussa 1991 perustettu A. J. Sjögrenin seura on toiminut 18 vuotta. Seuran 18. toimintavuodesta 2009 kehittyi Sjögrenin kouluaikoja värittäneen Suomen sodan ja Haminan rauhan teemavuosi ”1808 – 1809” - niin retkeilyineen kuin esitelmineenkin.
Leila Mikkola im memoriam
A. J. Sjögrenin seuran aktiivinen jäsen Leila Mikkola menehtyi vuoden lopulla vakavaan sairauteen. Aina valmis talkoolainen Leila oli todella kiinnostunut Sjögrenistä. Hän osallistui seuran perustamisesta lähtien seminaareihin, kokouksiin, retkiin Sjögrenin jalanjäljillä niin Venäjällä kuin kotimaassakin viimeksi Savitaipaleen Europaeus-retkeen ja oli talvella 2009 ilmoittautunut jo Helsingin-retkellekin. Hän hankki tietoja molemmilla kotimaisilla, myös AJS:n päiväkirjoista. Kotiseuturakkaan Leilan muistoa seura kunnioitti adressilla.
Hallitus
Hallituksen puheenjohtajana on vuonna 2009 toiminut Marja Pullinen, varapuheenjohtajana Matti Haukkapää ja sihteeri-rahastonhoitajana toimi Anja Tikkanen ja muina jäseninä Mirja Kivinen, Maija-Liisa Petsalo, Eeva Mäkinen, Matti Ristola, Tuula Heino ja Pentti Toivanen. Hallitus kokoontui kertomusvuoden aikana 3 kertaa.
Seuran sihteeri on huolehtinut myös rahaliikenteestä, ja kirjanpidon on hoitanut Mirja Helineva (Tili-Paulia). Tilintarkastajina ovat toimineet Virpi Närkki ja Timo Mikkola, varalla Leila Mikkola ja Erkki Mukula.
Vuosikokous Iitin kirjastolla 23.4.2009
Vuosikokousesitelmän piti Kuusankosken teatterin toiminnanjohtaja Pia Kleimola teemasta, miten paikallishistoria ja historian henkilöt ovat sovitettavissa näytelmäksi. Hän käsitteli myös vireillä olevaa aihetta ”AJS tutummaksi draaman keinoin”, johon hän on dramaturgisen työn asiantuntijana tutustunut yhdessä näytelmätekstiä kirjoittaneen ja muokanneen Laila Sepän ja seuran puheenjohtajan kanssa.
Toiminta
Marraskuun esitelmätilaisuus oli 26.11.2009 Iitin kirjastossa. Esitelmän piti fil.tohtori Kati Katajaisto aiheenaan ”Autonomia ajan kansallisen identiteetin murros”. Esitelmä käsitteli suomalaisten isänmaakäsityksen rakentumista. Stipendit jaettiin Lai-la Sepälle (draamtyöhön) ja Päivi Ronimus-Poukalle (väitöstyön viimeistelyyn).
Joulukuussa 9.12. seuran puheenjohtaja Marja Pullinen esitelmöi koulupoika Sjögrenistä Suomen sodan kokijana ja suomen kielisukulaisten tutkijana Iitin Pohjola-Nordenin ruotsalaisen ystäväyhdistyksen järjestämässä tilaisuudessa: 1809-merkkivuoden päättävässä Suomi-illassa Skånen Hässleholmissa. Kutsuttuina vieraina olivat matkalla mukana myös Olli Pasila ja Antti Pullinen Iitin kunnan ja AJS:läisten edustajina.
AJS:n syntymäpäivänä (8.5.) seuran hallituksen jäsenet pitivät perinteiset siivoustal-koot Iitin kirkolla Sjögrenin muistomerkin ympäristössä. Kukat vietiin myös Sitikkalaan kotimökin muistokivelle.
Kirkonkylän kesäkahvilavuoro seuralla oli perjantaista sunnuntaihin 10. – 12.7.2009. Yhä sentään on riittänyt talkooväkeä ja lahjoittajia yllätyspussituksiin ja kahvilavuoroihin sekä leipojiksi. Tyytyväisiä oltiin taas hovihankkijana toimivan Hannele Pirisen palveluihin. Seura muisti Hannelea hänen syntymäpäivänään. Kokonaistulos laskujen maksamisen jälkeen 1400 euroa. Hannele Pirisen täyttäessä 60 vuotta annettiin pieni lahja.
Retki Helsinkiin tutustumaan Suomen sota 1809 –näyttelyyn Kansallismuseoon tehtiin 24.2.2009. Samalla retkellä kävimme Kansallisuuksien museossa tutustumassa Castrenin saappaissa – näyttelyyn. Suomalais-ugrilaisten kansojen perinteestä ja Castrénin tutkimusmatkoista saatiin havainnollinen käsitys, kun museonjohtaja Ildikó Lehtinen sitä retkeläisille esitteli. Ildikó Lehtinen toimii myös MAC-seuran puheenjohtajana. Kierroksen päätteeksi ja kiitoksiksi ojennettiin iittiläisenä kansanperinne-terveisenä castrénilaisille – ja museolle – todella painavat tuomiset: neliosainen Aino Vallin Iitin ja Jaalan etymologis-kansatieteellinen sana- ja perinnekirja.
Syysretki tehtiin 18.9. Haminan rauha 1809 – 2009 juhlinnan merkeissä toteamalla, että Venäjän puolesta rauhansopimuksen Ruotsin kanssa oli allekirjoittanut silloinen ulkoministeri kreivi Nikolaj Petrovits Rumjantsev, jonka kirjastonhoitajaksi Sjögren 1820-luvun alussa Pietariin tultuaan pääsi – tämän yhteensattuman tiesi myös hyvin valmentautunut kaupunkikierroksen opas. Ortodoksihautausmaalle ulottunut kiertoajelu päättyi teatteriesitykseen ja teatteripäivälliseen Varvara-näytelmän parissa. Hami-nan valleilla sulkeutuivat AJS-seuran parin viime vuoden aikana tekemät Kaakkois-Suomen alueen linnoituksiin suuntautuneet tutustumiskierrokset, joille runsain joukoin on osallistuttu.
Elokuussa 19.8. kierreltiin pienellä joukolla Sjögrenin maisemissa Sitikkalassa pohjustamassa yhdessä Kotiseutuyhdistyksen kanssa myöhemmin tehtävää retkeä. AJS:n muistokiven ja Valkjärven rantojen tuntumasta päädyttiin Kymijoelle Pekka Perttolan kirkkoveneeseen. Sillä soudettiin kahlitussa Kaurakoskessa samaa, tosin leveäksi padottua uomaa, josta kulki Sjögrenin ajan lauttayhteys yli Kymijoen.
Dramatisointihankkeen idea on saada tekstiä näytelmälliseen versioon aiheena A.J. Sjögrenin elämä. Hanke sai lähtölaukauksensa, kun haettiin ja saatiin avustusta Suo-men Kulttuurirahaston Kymenlaakson rahastolta 3000 €. Laila Seppä on aloittanut tekstin muokkaamisen. Aino Vallin rahasto antoi 500 euron apurahan.
Päiväkirjojen verkkoeditio: Jatkuu Helsingin yliopiston kirjastossa.
Tiedottaminen ja kotisivut
Vuoden aikana on toiminnasta tiedotettu jäsenkirjeellä ja Iitinseudun seurapalstalla. Julkisuutta on saatu myös Iitinseudussa kevään ja syksyn esitelmätilaisuuksien yhteydessä.
Kesällä sihteerimme Anja Tikkanen sai aikaan seuran blogisivut www.ajsjogren.blogspot.com . Siellä on pikkujuttuja seuran nykyisistä tapahtumista, linkkejä ja valokuvia kronologisessa järjestyksessä.Blogin alkamispäivä oli 20.7.2009. Samoin hän laati A.J: Sjögrenille ja seuralle kotisivut www.ajsjogren.weebly.com , jossa on pitkiä tarinoita ja runsaasti kuvia Sjögrenistä ja hänen toimintaansa kohdistuvasta tutkimuksesta. Seuran näkyvyys on saanut kiitosta, samoin sivujen tekijä.
Jäsenet ja jäsenyydet
Seuralla on kaksi kunniajäsentä: juhlavuonna 2001 nimetyt professori Michael Branch ja kunnallisneuvos Osmo Ristola.
Seuran jäsenmaksun maksaneita on 76 jäsentä; heistä 72 henkilöjäsentä ja 3 ainaisjäsentä sekä 1 yhteisöjäsen. A. J. Sjögrenin seura kuuluu jäsenenä Suomen kotiseutu-liittoon. M. A. Castrénin seura on postittanut tiedotteitaan seuralle.
Talous Seuran talous rakentui 10 euron jäsenmaksuille ja kesäkahvilatalkoiden tuloille. Avustuksia on saatu näytelmähankkeeseen.
18.3.2010 Hallitus
Tässä kokonaisuudessaan kokoukseen hyväksyttäväksi tuleva vuoden 2009 toimintakertomus:
A.J. Sjögrenin syntymästä tuli 8.5.2009 kuluneeksi 215 vuotta. Marraskuussa 1991 perustettu A. J. Sjögrenin seura on toiminut 18 vuotta. Seuran 18. toimintavuodesta 2009 kehittyi Sjögrenin kouluaikoja värittäneen Suomen sodan ja Haminan rauhan teemavuosi ”1808 – 1809” - niin retkeilyineen kuin esitelmineenkin.
Leila Mikkola im memoriam
A. J. Sjögrenin seuran aktiivinen jäsen Leila Mikkola menehtyi vuoden lopulla vakavaan sairauteen. Aina valmis talkoolainen Leila oli todella kiinnostunut Sjögrenistä. Hän osallistui seuran perustamisesta lähtien seminaareihin, kokouksiin, retkiin Sjögrenin jalanjäljillä niin Venäjällä kuin kotimaassakin viimeksi Savitaipaleen Europaeus-retkeen ja oli talvella 2009 ilmoittautunut jo Helsingin-retkellekin. Hän hankki tietoja molemmilla kotimaisilla, myös AJS:n päiväkirjoista. Kotiseuturakkaan Leilan muistoa seura kunnioitti adressilla.
Hallitus
Hallituksen puheenjohtajana on vuonna 2009 toiminut Marja Pullinen, varapuheenjohtajana Matti Haukkapää ja sihteeri-rahastonhoitajana toimi Anja Tikkanen ja muina jäseninä Mirja Kivinen, Maija-Liisa Petsalo, Eeva Mäkinen, Matti Ristola, Tuula Heino ja Pentti Toivanen. Hallitus kokoontui kertomusvuoden aikana 3 kertaa.
Seuran sihteeri on huolehtinut myös rahaliikenteestä, ja kirjanpidon on hoitanut Mirja Helineva (Tili-Paulia). Tilintarkastajina ovat toimineet Virpi Närkki ja Timo Mikkola, varalla Leila Mikkola ja Erkki Mukula.
Vuosikokous Iitin kirjastolla 23.4.2009
Vuosikokousesitelmän piti Kuusankosken teatterin toiminnanjohtaja Pia Kleimola teemasta, miten paikallishistoria ja historian henkilöt ovat sovitettavissa näytelmäksi. Hän käsitteli myös vireillä olevaa aihetta ”AJS tutummaksi draaman keinoin”, johon hän on dramaturgisen työn asiantuntijana tutustunut yhdessä näytelmätekstiä kirjoittaneen ja muokanneen Laila Sepän ja seuran puheenjohtajan kanssa.
Toiminta
Marraskuun esitelmätilaisuus oli 26.11.2009 Iitin kirjastossa. Esitelmän piti fil.tohtori Kati Katajaisto aiheenaan ”Autonomia ajan kansallisen identiteetin murros”. Esitelmä käsitteli suomalaisten isänmaakäsityksen rakentumista. Stipendit jaettiin Lai-la Sepälle (draamtyöhön) ja Päivi Ronimus-Poukalle (väitöstyön viimeistelyyn).
Joulukuussa 9.12. seuran puheenjohtaja Marja Pullinen esitelmöi koulupoika Sjögrenistä Suomen sodan kokijana ja suomen kielisukulaisten tutkijana Iitin Pohjola-Nordenin ruotsalaisen ystäväyhdistyksen järjestämässä tilaisuudessa: 1809-merkkivuoden päättävässä Suomi-illassa Skånen Hässleholmissa. Kutsuttuina vieraina olivat matkalla mukana myös Olli Pasila ja Antti Pullinen Iitin kunnan ja AJS:läisten edustajina.
AJS:n syntymäpäivänä (8.5.) seuran hallituksen jäsenet pitivät perinteiset siivoustal-koot Iitin kirkolla Sjögrenin muistomerkin ympäristössä. Kukat vietiin myös Sitikkalaan kotimökin muistokivelle.
Kirkonkylän kesäkahvilavuoro seuralla oli perjantaista sunnuntaihin 10. – 12.7.2009. Yhä sentään on riittänyt talkooväkeä ja lahjoittajia yllätyspussituksiin ja kahvilavuoroihin sekä leipojiksi. Tyytyväisiä oltiin taas hovihankkijana toimivan Hannele Pirisen palveluihin. Seura muisti Hannelea hänen syntymäpäivänään. Kokonaistulos laskujen maksamisen jälkeen 1400 euroa. Hannele Pirisen täyttäessä 60 vuotta annettiin pieni lahja.
Retki Helsinkiin tutustumaan Suomen sota 1809 –näyttelyyn Kansallismuseoon tehtiin 24.2.2009. Samalla retkellä kävimme Kansallisuuksien museossa tutustumassa Castrenin saappaissa – näyttelyyn. Suomalais-ugrilaisten kansojen perinteestä ja Castrénin tutkimusmatkoista saatiin havainnollinen käsitys, kun museonjohtaja Ildikó Lehtinen sitä retkeläisille esitteli. Ildikó Lehtinen toimii myös MAC-seuran puheenjohtajana. Kierroksen päätteeksi ja kiitoksiksi ojennettiin iittiläisenä kansanperinne-terveisenä castrénilaisille – ja museolle – todella painavat tuomiset: neliosainen Aino Vallin Iitin ja Jaalan etymologis-kansatieteellinen sana- ja perinnekirja.
Syysretki tehtiin 18.9. Haminan rauha 1809 – 2009 juhlinnan merkeissä toteamalla, että Venäjän puolesta rauhansopimuksen Ruotsin kanssa oli allekirjoittanut silloinen ulkoministeri kreivi Nikolaj Petrovits Rumjantsev, jonka kirjastonhoitajaksi Sjögren 1820-luvun alussa Pietariin tultuaan pääsi – tämän yhteensattuman tiesi myös hyvin valmentautunut kaupunkikierroksen opas. Ortodoksihautausmaalle ulottunut kiertoajelu päättyi teatteriesitykseen ja teatteripäivälliseen Varvara-näytelmän parissa. Hami-nan valleilla sulkeutuivat AJS-seuran parin viime vuoden aikana tekemät Kaakkois-Suomen alueen linnoituksiin suuntautuneet tutustumiskierrokset, joille runsain joukoin on osallistuttu.
Elokuussa 19.8. kierreltiin pienellä joukolla Sjögrenin maisemissa Sitikkalassa pohjustamassa yhdessä Kotiseutuyhdistyksen kanssa myöhemmin tehtävää retkeä. AJS:n muistokiven ja Valkjärven rantojen tuntumasta päädyttiin Kymijoelle Pekka Perttolan kirkkoveneeseen. Sillä soudettiin kahlitussa Kaurakoskessa samaa, tosin leveäksi padottua uomaa, josta kulki Sjögrenin ajan lauttayhteys yli Kymijoen.
Dramatisointihankkeen idea on saada tekstiä näytelmälliseen versioon aiheena A.J. Sjögrenin elämä. Hanke sai lähtölaukauksensa, kun haettiin ja saatiin avustusta Suo-men Kulttuurirahaston Kymenlaakson rahastolta 3000 €. Laila Seppä on aloittanut tekstin muokkaamisen. Aino Vallin rahasto antoi 500 euron apurahan.
Päiväkirjojen verkkoeditio: Jatkuu Helsingin yliopiston kirjastossa.
Tiedottaminen ja kotisivut
Vuoden aikana on toiminnasta tiedotettu jäsenkirjeellä ja Iitinseudun seurapalstalla. Julkisuutta on saatu myös Iitinseudussa kevään ja syksyn esitelmätilaisuuksien yhteydessä.
Kesällä sihteerimme Anja Tikkanen sai aikaan seuran blogisivut www.ajsjogren.blogspot.com . Siellä on pikkujuttuja seuran nykyisistä tapahtumista, linkkejä ja valokuvia kronologisessa järjestyksessä.Blogin alkamispäivä oli 20.7.2009. Samoin hän laati A.J: Sjögrenille ja seuralle kotisivut www.ajsjogren.weebly.com , jossa on pitkiä tarinoita ja runsaasti kuvia Sjögrenistä ja hänen toimintaansa kohdistuvasta tutkimuksesta. Seuran näkyvyys on saanut kiitosta, samoin sivujen tekijä.
Jäsenet ja jäsenyydet
Seuralla on kaksi kunniajäsentä: juhlavuonna 2001 nimetyt professori Michael Branch ja kunnallisneuvos Osmo Ristola.
Seuran jäsenmaksun maksaneita on 76 jäsentä; heistä 72 henkilöjäsentä ja 3 ainaisjäsentä sekä 1 yhteisöjäsen. A. J. Sjögrenin seura kuuluu jäsenenä Suomen kotiseutu-liittoon. M. A. Castrénin seura on postittanut tiedotteitaan seuralle.
Talous Seuran talous rakentui 10 euron jäsenmaksuille ja kesäkahvilatalkoiden tuloille. Avustuksia on saatu näytelmähankkeeseen.
18.3.2010 Hallitus
perjantai 29. tammikuuta 2010
Muistio retkeltä Sitikkalaan 2009
IITIN KOTISEUTUYHDISTYKSEN, KARRALA-TOIMIKUNNAN
JA A.J. SJÖGREN-SEURAN KESÄRETKI SITIKKALAAN
A.J. SJÖGRENIN SYNTYMÄKODIN MAISEMIIN
Saimme muistion kesäiseltä retkeltä (tässä blogissa 21.08.2009). Tekstissä mainitaan Sitikkalan seuratalo, joka paloi maantasalle 27.11.2009.
Sitikkala, Sitikkalan seuratalo
Läsnä olivat Marja Pullinen, Anja Tikkanen, Maija-Liisa Petsalo, Irma Napola, Eeva Mäkinen, Aapo Metsäpelto, Pertti Petsalo, Niilo Napola ja Mailis Alaharju.
Retki alkoi ja lähdimme kohti Matkakeidasta ja sieltä Mankalan voimalaitoksen ohi jonkun matkaa, kunnes laajan keskellä aukeaa oikealla korkealla mäellä sijaitseva Sitikkalan vanhan rypälekylän aikainen maasto. Kymikunnan maamiesseurantalo, vuodelta 1921, sijaitsee heti vanhan kylätien oikealla puolella mäellä mäntyjen siimeksessä, näkymättömissä. Talo näytti alistuneelta, katto oli peltikatto, räystäskourut puuttuivat, seinämaali lauhtunut ja ovet riutuneet. Piha oli heinittynyt. Talon pihamaan laitaan oli tehty uudenpuoleinen varastorakennus, jossa hirvimiehet käsittelevät hirvenruhot asianmukaisissa tiloissa. Talo on Pekka Perttolan mukaan passiivitilassa, seuraa ei ole lopetettu, tilintarkastajat ovat kuolleet, on jäänyt pitämättä seuran uinumaan jättävä kokous. Mahtaako siihenkään löytyä tarpeeksi kokousedustajia, Perttola epäili. Talo on tontilla, jonka luovutti Anttilan talo ikiajoiksi maamiesseuran käyttöön.
Sitikkalan koulu lakkautettiin 1978 (Olavi Anttila, Iitin historia, 3.osa s.520 ). Kylässä ei toimi kyläyhdistystä, Perttola ei näe sitä tarpeelliseksi enää, kylän ilme on hiipunut, mutta maisemat ovat henkeäsalpaavat niin viljelymaisemien kuin luonnonmaisemienkin osalta. Oppaina toimivat Maija-Liisa Petsalo ja Pertti Petsalo, jotka olivat viimeisinä vakituisina opettajina Sitikkalan lakkautetussa, silloin jo peruskouluna toimineessa koulussa.
Sjögrenin muistokivellä
Kuljimme maamiesseurantalolta kapeaa, riukuaidan reunustamaa kärrypolkua, kylätietä alaspäin kohti ”Pitkäkallio-nimistä kallionrinnettä” (Carl Fredrik Relanderin, Sjögrenin ystävän ilmaisu), missä sijaitsee A.J. Sjögrenin syntymäkodin muistomerkki, korkea kivipaasi laattaan kirjoitettuine teksteineen, verkkoaidan ympäröimänä, ”vähän tuulimyllyn” paikalla. Röhmän Johan kirjeessään Antti Juhanalle: ”Isäfarinne teki vähän tuulimyllyn sihen aitan taka kalljolle ja se on jauhannu einehesannet tarpehi Teille lähettä.” Risuaitaa oli uusittu 2008 ja siinä työssä olivat olleet mukana taitajina Asser Ristola ja Pertti Petsalo. Marja Pullinen luki ohessa olevaa tekstiä, jonka varassa kuvittelimme Sjögrenin kodin, perunamaan, lähteen ja kiipeilykiven (linkki kartalle). Jätimme kukat muistomerkille, jossa kasvoi ennestään monivuotista maksaruohoa. Maisema yli kallion kohti Kymeä ja välissä olevaa viljavainiota oli ”romanttisen” kaunis.
Ajoimme Petsalojen opastuksella ylämäkeen urheilukentälle. Urheilukenttä oli heinittynyt ja iso. Kentän toisessa päässä oli punainen koppi, jossa valkoiset laudasta tehdyt kirjaimet KKV eli Kymikunnan Voimistelijat, perustettu 1930 (Aimo Halila, Iitin historia, 2. osa s.579). Kentän takana siinsi sinisenä ja kirkkaana Kirkkolampi, 103,6 m meren pinnan yläpuolella. Kirkkolammesta kylän alapuolella olevat talot saavat vetensä yhden välikaivon kautta ja kesämökit kesäveden mustan muoviputken kautta. Vesi tulee omalla paineellaan. Kentältä lähtivät polut lammen molemmin puolin. Näitä polkuja myöten koululapset kipittivät aikoinaan koulumatkansa eri suunnissa sijaitseviin koteihinsa. Kirkkolammessa on uintikielto, vaikkei sitä ole missään kirjoitettu.
Mökille
Palasimme takaisin alempana kulkevalle kylätielle ja käännyimme vasempaan ohittaen mökkejä ja hiekkakuopan. Nousimme ylös vasemmalle metsäharjanteelle tehtyä noin kolmen metrin levyistä nummipohjaista tietä. Tiestä oli kivet noukittu kaivinkoneella sivuun ja tie oli tasattu ilman ojia. Vesivaurioita ei näkynyt, vaikka äskettäin oli ollut sateista. Kartassa harjanne on nimetty Sianseläksi. Tältä tieltä poikkesimme Petsalojen kesämökille vasemmalle, missä oli kauniisti saunamökki kellareineen ja patioineen, sekä lasten leikkimökki, keinut ja tietenkin uimaranta ja veneranta soutuveneineen. Petsalot ovat asuneet mökkiään noin neljänkymmenen vuoden ajan. Rantakaavaan oli mahtunut muillekin mökkejä: Rantala, Komulainen, Paronen ja vastarannalle Asikaisen yrittäjäperheen omistamat, kolme uudenuutukaista, nykyajan rakennusvaatimusten mukaan rakennettua mökkiä vuokrakäyttöön matkailijoille, usein venäläisille.
Pikoja
Petsalojen mökki sijaitsee Pikojanlahden poukamassa. Se kuuluu osana Iso-Valkjärveen. Harjulla oli runsaasti mustikkaa, puolukkaa ja sieniä. Harjun toisella puolella pilkistelee Iso-Pikijärvi kallioilla käveltäessä. Mökin lähellä kiipesimme polkua myöten korkealle kalliokumpareelle kivirappusia pitkin. Näköala Pikojanlahteen oli upea. Harjanteen tietä eteenpäin mentäessä vastaan tuli syvänne, missä on kirkasvetinen Pikoja, ikäänkuin laskuoja, rämettyvä, osittain kalliopohjainen ja sen rantapenkassa on runsaana esiintymänä vehkaa. Tästäkin eteenpäin voi jatkaa polkua myöten ja saavuttaa Vähä-Pikijärven. Pikojanlahden puoleinen rantaharju tarjoaa kaksi korkeampaa näköalakohdetta, joista henkeäsalpaava maisema kauas Iso-Valkeajärvelle. Pertti Petsalo kertoi opettajana ollessaan tehneensä talvella hiihtoretken harjulle 12 oppilaansa kanssa. Silloin rannan puoleisella rinteellä ei kasvanut puita ja hän päätti näyttää pojille, että opettaja on rohkea. Hän kysyi, kuka uskaltaa laskea rinteen alas jäälle hänen kanssaan. Kukaan ei uskaltanut, mutta siinä vaiheessa opettajan oli pakko laskea. Hyvin siinä kävi, pystyssä pysyi! Rinne oli kauhistuttavan jyrkkä! Pikojanlahdessa pesi kuluneena kesänä toistakymmentä kuikkaparia. Yksi niistä ui rohkeasti Marjan uintivuorolla mukana.
Mökillä meitä kestittiin monipuolisesti ja runsaasti, mistä kiitokset emännälle ja isännälle. Pidimme Karrala-toimikunnan kokouksen ja vielä saunakin oli tarjolla! Kiitoksia ystävällisyydestä ja valtavasta tietomäärästä kotiseudustamme! Kunhan pystyisimme kaiken tallentamaan muistimme sopukoihin.
Kymijoen soutu
Seuraava retkikohde oli Perttolasta lähtevä kirkkovenesoutu Kymijoelle, Mankalan voimalaitoksen yläpuolen padotun jokiuoman myötä kohti Tapolan lossia. Rantaan kävellessä ohitimme talon ja rannan väliseen rinteeseen jäävän perinnebiotoopin, joka oli useamman tutkijan voimin todettu tiettyjen kasvien esiintyvyyden perusteella vanhaksi asuinalueeksi. Tällä luonnonkivisellä niityllä oli laidunnettu vuokralampaita. Kirkkovene oli ostettu käytettynä, kun Iitin kunta hankki uuden veneen soutuharrastajille. Veneellä iittiläiset olivat voittaneet ensimmäisen kerran Sulkavan souduissa. Sille oli rakennettu komea katos rantaan. Vene lepäsi rullien päällä ja siitä se päästettiin vinssaamalla vesille ja soudun jälkeen taas vinssattiin manuaalisesti takaisin katokseen rullien päälle. Veneeseen mahtui 14 soutajaa, mutta meitä oli vain yhdeksän mukaanlukien Pekka Perttola, joka antoi tahtia soudulle istuen soutajien edessä tuhdolla.
Soutaminen oli yllättävän helppoa tyynessä säässä, kun aallokko oli rauhallinen. Vene kääntyi, kun toinen puoli souti ja toinen puoli huopasi. Leppoisassa vauhdissa oli hauska kuunnella Pekan tarinointia. Lähdimme liikkeelle ohittaen kaksi uudehkoa lomamökkiä, jotka kuuluivat Perttolan matkailuyritykseen. Vesialue oli nimeltään Römpsi. Maisemat näkyivät selkeinä matalasta kirkkoveneestä. Katselimme nyt samaa maisemaa, missä olimme kulkeneet jalan A.J. Sjögrenin muisteloissa. Maataloista ensimmäisenä ilmestyi Urpasen talo, joka oli saanut nimelleen myös Urpasen lossin. Tosin siitä oli tallessa vain lossin kiinnityspaalut rannoissa. Seuraava talo oli Seppälän talo.
Perttola kertoi, että koski on nimeltään Kaurakoski. Siinä on ollut puitteet monille kotimaisille elokuville, joita on filmattu Eskolan talon ympäristössä aina 1950-luvulle asti. Maisema oli todella luonnonkaunis ja kelpasi elokuvaväelle. Koskenlaskukohtauksissa oli oikeaa draamaa. Kosken valjastaminen ja sähkön tuottaminen johti usean eri yritysnimen kautta voimalaitoksen rakentamiseen nykyiseen muotoonsa. Tilat, jotka kokivat tappioita pengerryksen vuoksi pellon ja metsän tai molempien jäädessä veden alle, joutuivat käymään oikeutta saadakseen kohtuullisen korvauksen Kaurakosken vesiosuuksista. Perttolan kohdalla kiistat päättyivät vasta 1982. Perttolalle jäi elinikäinen oikeus vapaaseen sähköön. Siitä huolimatta hän on varustanut lomamökkinsä maalämmöllä.
Marja Pullinen on haastatellut Pekka Perttolan isää Mankalan voimalaitoksen synnystä 1993.
Väylää eteenpäin soudettaessa oikealla näkyi rantapuuston takaa keltaisena viljapeltoaukea, jota sanotaan Karjahiston pelloksi, mutta joka on nimetty maastokartassa Karjalaistenpelloiksi. Niiden jälkeen maasto nousee metsäiseksi mäeksi, jota kutsutaan Karjahistonmäeksi ja maastokartassa se on nimetty Karjalaistenmäeksi. Nämä ovat vanhaa nimiperintöä, eivätkä liity mitenkään siirtolaisasutukseen.
Käännyimme takaisin ennen Tapolan lossia, mutta kaukaa näkyi Alestalon rakennus. Onnistuneen retken päätteeksi joimme makoisat nokipannukahvit venevajan suojassa. Palatessamme havaitsimme vielä Perttolan emännän harrastuksen, hienohelmaiset parsat komeina penkissään! Kiitokset myös Perttolan ystävälliselle ja luonnikkaalle isännälle!
Maastokartta 3111 Mankala Maanmittauslaitos
Maastokartta 3111 Arrajärvi Maanmittauslaitos
Muistiin merkinnyt muistinvaraisesti Mailis Alaharju. Tekstin on lukenut ja ystävällisesti korjannut Pertti Petsalo.
JA A.J. SJÖGREN-SEURAN KESÄRETKI SITIKKALAAN
A.J. SJÖGRENIN SYNTYMÄKODIN MAISEMIIN
Saimme muistion kesäiseltä retkeltä (tässä blogissa 21.08.2009). Tekstissä mainitaan Sitikkalan seuratalo, joka paloi maantasalle 27.11.2009.
Sitikkala, Sitikkalan seuratalo
Läsnä olivat Marja Pullinen, Anja Tikkanen, Maija-Liisa Petsalo, Irma Napola, Eeva Mäkinen, Aapo Metsäpelto, Pertti Petsalo, Niilo Napola ja Mailis Alaharju.
Retki alkoi ja lähdimme kohti Matkakeidasta ja sieltä Mankalan voimalaitoksen ohi jonkun matkaa, kunnes laajan keskellä aukeaa oikealla korkealla mäellä sijaitseva Sitikkalan vanhan rypälekylän aikainen maasto. Kymikunnan maamiesseurantalo, vuodelta 1921, sijaitsee heti vanhan kylätien oikealla puolella mäellä mäntyjen siimeksessä, näkymättömissä. Talo näytti alistuneelta, katto oli peltikatto, räystäskourut puuttuivat, seinämaali lauhtunut ja ovet riutuneet. Piha oli heinittynyt. Talon pihamaan laitaan oli tehty uudenpuoleinen varastorakennus, jossa hirvimiehet käsittelevät hirvenruhot asianmukaisissa tiloissa. Talo on Pekka Perttolan mukaan passiivitilassa, seuraa ei ole lopetettu, tilintarkastajat ovat kuolleet, on jäänyt pitämättä seuran uinumaan jättävä kokous. Mahtaako siihenkään löytyä tarpeeksi kokousedustajia, Perttola epäili. Talo on tontilla, jonka luovutti Anttilan talo ikiajoiksi maamiesseuran käyttöön.
Sitikkalan koulu lakkautettiin 1978 (Olavi Anttila, Iitin historia, 3.osa s.520 ). Kylässä ei toimi kyläyhdistystä, Perttola ei näe sitä tarpeelliseksi enää, kylän ilme on hiipunut, mutta maisemat ovat henkeäsalpaavat niin viljelymaisemien kuin luonnonmaisemienkin osalta. Oppaina toimivat Maija-Liisa Petsalo ja Pertti Petsalo, jotka olivat viimeisinä vakituisina opettajina Sitikkalan lakkautetussa, silloin jo peruskouluna toimineessa koulussa.
Sjögrenin muistokivellä
Kuljimme maamiesseurantalolta kapeaa, riukuaidan reunustamaa kärrypolkua, kylätietä alaspäin kohti ”Pitkäkallio-nimistä kallionrinnettä” (Carl Fredrik Relanderin, Sjögrenin ystävän ilmaisu), missä sijaitsee A.J. Sjögrenin syntymäkodin muistomerkki, korkea kivipaasi laattaan kirjoitettuine teksteineen, verkkoaidan ympäröimänä, ”vähän tuulimyllyn” paikalla. Röhmän Johan kirjeessään Antti Juhanalle: ”Isäfarinne teki vähän tuulimyllyn sihen aitan taka kalljolle ja se on jauhannu einehesannet tarpehi Teille lähettä.” Risuaitaa oli uusittu 2008 ja siinä työssä olivat olleet mukana taitajina Asser Ristola ja Pertti Petsalo. Marja Pullinen luki ohessa olevaa tekstiä, jonka varassa kuvittelimme Sjögrenin kodin, perunamaan, lähteen ja kiipeilykiven (linkki kartalle). Jätimme kukat muistomerkille, jossa kasvoi ennestään monivuotista maksaruohoa. Maisema yli kallion kohti Kymeä ja välissä olevaa viljavainiota oli ”romanttisen” kaunis.
Ajoimme Petsalojen opastuksella ylämäkeen urheilukentälle. Urheilukenttä oli heinittynyt ja iso. Kentän toisessa päässä oli punainen koppi, jossa valkoiset laudasta tehdyt kirjaimet KKV eli Kymikunnan Voimistelijat, perustettu 1930 (Aimo Halila, Iitin historia, 2. osa s.579). Kentän takana siinsi sinisenä ja kirkkaana Kirkkolampi, 103,6 m meren pinnan yläpuolella. Kirkkolammesta kylän alapuolella olevat talot saavat vetensä yhden välikaivon kautta ja kesämökit kesäveden mustan muoviputken kautta. Vesi tulee omalla paineellaan. Kentältä lähtivät polut lammen molemmin puolin. Näitä polkuja myöten koululapset kipittivät aikoinaan koulumatkansa eri suunnissa sijaitseviin koteihinsa. Kirkkolammessa on uintikielto, vaikkei sitä ole missään kirjoitettu.
Mökille
Palasimme takaisin alempana kulkevalle kylätielle ja käännyimme vasempaan ohittaen mökkejä ja hiekkakuopan. Nousimme ylös vasemmalle metsäharjanteelle tehtyä noin kolmen metrin levyistä nummipohjaista tietä. Tiestä oli kivet noukittu kaivinkoneella sivuun ja tie oli tasattu ilman ojia. Vesivaurioita ei näkynyt, vaikka äskettäin oli ollut sateista. Kartassa harjanne on nimetty Sianseläksi. Tältä tieltä poikkesimme Petsalojen kesämökille vasemmalle, missä oli kauniisti saunamökki kellareineen ja patioineen, sekä lasten leikkimökki, keinut ja tietenkin uimaranta ja veneranta soutuveneineen. Petsalot ovat asuneet mökkiään noin neljänkymmenen vuoden ajan. Rantakaavaan oli mahtunut muillekin mökkejä: Rantala, Komulainen, Paronen ja vastarannalle Asikaisen yrittäjäperheen omistamat, kolme uudenuutukaista, nykyajan rakennusvaatimusten mukaan rakennettua mökkiä vuokrakäyttöön matkailijoille, usein venäläisille.
Pikoja
Petsalojen mökki sijaitsee Pikojanlahden poukamassa. Se kuuluu osana Iso-Valkjärveen. Harjulla oli runsaasti mustikkaa, puolukkaa ja sieniä. Harjun toisella puolella pilkistelee Iso-Pikijärvi kallioilla käveltäessä. Mökin lähellä kiipesimme polkua myöten korkealle kalliokumpareelle kivirappusia pitkin. Näköala Pikojanlahteen oli upea. Harjanteen tietä eteenpäin mentäessä vastaan tuli syvänne, missä on kirkasvetinen Pikoja, ikäänkuin laskuoja, rämettyvä, osittain kalliopohjainen ja sen rantapenkassa on runsaana esiintymänä vehkaa. Tästäkin eteenpäin voi jatkaa polkua myöten ja saavuttaa Vähä-Pikijärven. Pikojanlahden puoleinen rantaharju tarjoaa kaksi korkeampaa näköalakohdetta, joista henkeäsalpaava maisema kauas Iso-Valkeajärvelle. Pertti Petsalo kertoi opettajana ollessaan tehneensä talvella hiihtoretken harjulle 12 oppilaansa kanssa. Silloin rannan puoleisella rinteellä ei kasvanut puita ja hän päätti näyttää pojille, että opettaja on rohkea. Hän kysyi, kuka uskaltaa laskea rinteen alas jäälle hänen kanssaan. Kukaan ei uskaltanut, mutta siinä vaiheessa opettajan oli pakko laskea. Hyvin siinä kävi, pystyssä pysyi! Rinne oli kauhistuttavan jyrkkä! Pikojanlahdessa pesi kuluneena kesänä toistakymmentä kuikkaparia. Yksi niistä ui rohkeasti Marjan uintivuorolla mukana.
Mökillä meitä kestittiin monipuolisesti ja runsaasti, mistä kiitokset emännälle ja isännälle. Pidimme Karrala-toimikunnan kokouksen ja vielä saunakin oli tarjolla! Kiitoksia ystävällisyydestä ja valtavasta tietomäärästä kotiseudustamme! Kunhan pystyisimme kaiken tallentamaan muistimme sopukoihin.
Kymijoen soutu
Seuraava retkikohde oli Perttolasta lähtevä kirkkovenesoutu Kymijoelle, Mankalan voimalaitoksen yläpuolen padotun jokiuoman myötä kohti Tapolan lossia. Rantaan kävellessä ohitimme talon ja rannan väliseen rinteeseen jäävän perinnebiotoopin, joka oli useamman tutkijan voimin todettu tiettyjen kasvien esiintyvyyden perusteella vanhaksi asuinalueeksi. Tällä luonnonkivisellä niityllä oli laidunnettu vuokralampaita. Kirkkovene oli ostettu käytettynä, kun Iitin kunta hankki uuden veneen soutuharrastajille. Veneellä iittiläiset olivat voittaneet ensimmäisen kerran Sulkavan souduissa. Sille oli rakennettu komea katos rantaan. Vene lepäsi rullien päällä ja siitä se päästettiin vinssaamalla vesille ja soudun jälkeen taas vinssattiin manuaalisesti takaisin katokseen rullien päälle. Veneeseen mahtui 14 soutajaa, mutta meitä oli vain yhdeksän mukaanlukien Pekka Perttola, joka antoi tahtia soudulle istuen soutajien edessä tuhdolla.
Soutaminen oli yllättävän helppoa tyynessä säässä, kun aallokko oli rauhallinen. Vene kääntyi, kun toinen puoli souti ja toinen puoli huopasi. Leppoisassa vauhdissa oli hauska kuunnella Pekan tarinointia. Lähdimme liikkeelle ohittaen kaksi uudehkoa lomamökkiä, jotka kuuluivat Perttolan matkailuyritykseen. Vesialue oli nimeltään Römpsi. Maisemat näkyivät selkeinä matalasta kirkkoveneestä. Katselimme nyt samaa maisemaa, missä olimme kulkeneet jalan A.J. Sjögrenin muisteloissa. Maataloista ensimmäisenä ilmestyi Urpasen talo, joka oli saanut nimelleen myös Urpasen lossin. Tosin siitä oli tallessa vain lossin kiinnityspaalut rannoissa. Seuraava talo oli Seppälän talo.
Perttola kertoi, että koski on nimeltään Kaurakoski. Siinä on ollut puitteet monille kotimaisille elokuville, joita on filmattu Eskolan talon ympäristössä aina 1950-luvulle asti. Maisema oli todella luonnonkaunis ja kelpasi elokuvaväelle. Koskenlaskukohtauksissa oli oikeaa draamaa. Kosken valjastaminen ja sähkön tuottaminen johti usean eri yritysnimen kautta voimalaitoksen rakentamiseen nykyiseen muotoonsa. Tilat, jotka kokivat tappioita pengerryksen vuoksi pellon ja metsän tai molempien jäädessä veden alle, joutuivat käymään oikeutta saadakseen kohtuullisen korvauksen Kaurakosken vesiosuuksista. Perttolan kohdalla kiistat päättyivät vasta 1982. Perttolalle jäi elinikäinen oikeus vapaaseen sähköön. Siitä huolimatta hän on varustanut lomamökkinsä maalämmöllä.
Marja Pullinen on haastatellut Pekka Perttolan isää Mankalan voimalaitoksen synnystä 1993.
Väylää eteenpäin soudettaessa oikealla näkyi rantapuuston takaa keltaisena viljapeltoaukea, jota sanotaan Karjahiston pelloksi, mutta joka on nimetty maastokartassa Karjalaistenpelloiksi. Niiden jälkeen maasto nousee metsäiseksi mäeksi, jota kutsutaan Karjahistonmäeksi ja maastokartassa se on nimetty Karjalaistenmäeksi. Nämä ovat vanhaa nimiperintöä, eivätkä liity mitenkään siirtolaisasutukseen.
Käännyimme takaisin ennen Tapolan lossia, mutta kaukaa näkyi Alestalon rakennus. Onnistuneen retken päätteeksi joimme makoisat nokipannukahvit venevajan suojassa. Palatessamme havaitsimme vielä Perttolan emännän harrastuksen, hienohelmaiset parsat komeina penkissään! Kiitokset myös Perttolan ystävälliselle ja luonnikkaalle isännälle!
Maastokartta 3111 Mankala Maanmittauslaitos
Maastokartta 3111 Arrajärvi Maanmittauslaitos
Muistiin merkinnyt muistinvaraisesti Mailis Alaharju. Tekstin on lukenut ja ystävällisesti korjannut Pertti Petsalo.
torstai 17. joulukuuta 2009
Iitin murre
Iitin murre on hyvin tutkittu juttu - kielitiedettä sekin. Ja vieläpä enimmäkseen iittiläisen Aino Vallin työtä: hän keräsi ja julkaisi sanakirjajärkäleen, jossa on 4 osaa täynnä murretta ja perinnetietoa. Kirjasarjaa myydään Iitin kunnassa hintaan 35 € ! Kipi-kapi ostamaan!
Nyt on Iitin kansalaisopistossa opintoryhmä, joka haluaa itseään kutsuttavan Hahkapaalikoiksi. He yrittävät nostaa tietoisuuteen Iitin murretta ja Aino Vallin työtä. Parhaiten saat tietoa Hahakapaalikoista heidän blogistaan.
Nyt on Iitin kansalaisopistossa opintoryhmä, joka haluaa itseään kutsuttavan Hahkapaalikoiksi. He yrittävät nostaa tietoisuuteen Iitin murretta ja Aino Vallin työtä. Parhaiten saat tietoa Hahakapaalikoista heidän blogistaan.
torstai 26. marraskuuta 2009
Esitelmätilaisuus marraskuussa 2009
Marraskuun 26. päivänä kokoontui kiinnostunut joukko Iitin kirjastolle kuuntelemaan esitelmää. Ensin tietenkin kahviteltiin. A.J. Sjögrenin Seura järjestäjän tarjosi makoisat kakkukahvit.
Illan esitelmöitsijä oli tohtori Kati Katajisto, joka kertoi omasta tutkimusaiheestaan: miten suomalainen aatelisto otti vastaan vuoden 1809 muutokset. Hänen näkemyksensä oli, että aateliset ja ylhäisö muutti käsitystapansa isänmaasta - ennen isänmaa oli ollut Ruotsi, ja Suomi oli ollut vain kotiseutu. Uudessa tilanteessa - kun ei haluttu muuttua venäläisiksi - Suomi koettiin uudella tavalla isänmaaksi. Venäjään päin haluttiin olla lojaaleja vain keisarille: keisari katsottiin isänmaa-Suomen pääksi. Aateliset halusivat myös muuttuneissa olosuhteissa pitää eron Venäjään. Sen tähden alkuvuosien neuvotteluissakin korostettiin tiukasti Suomen erityisehtoja.
Ajankohtaisuus näkyi 26.11. siinä, että samana päivänä Kouvolan Sanomat oli jakanut juhlalehdessän koteihin artikkelin Kymijoen Keltin asemasta Venäjän ja Ruotsin rajalla. Näin saimme päätökseen merkkivuoden 1809 huomioimisen toiminnassamme.
Tilaisuudessa keskusteltiin vilkkaasti tuoden esille näkökantoja aiheeseen. Kuultiin myös Päivi Ronimus-Poukan terveiset hänen väitöskirjansa vaiheista.
A.J. Sjögrenin Seura jakoi stipendit Päivi Ronimus-Poukalle ja Laila Sepälle jatkotyöskentelyä varten.
Illan esitelmöitsijä oli tohtori Kati Katajisto, joka kertoi omasta tutkimusaiheestaan: miten suomalainen aatelisto otti vastaan vuoden 1809 muutokset. Hänen näkemyksensä oli, että aateliset ja ylhäisö muutti käsitystapansa isänmaasta - ennen isänmaa oli ollut Ruotsi, ja Suomi oli ollut vain kotiseutu. Uudessa tilanteessa - kun ei haluttu muuttua venäläisiksi - Suomi koettiin uudella tavalla isänmaaksi. Venäjään päin haluttiin olla lojaaleja vain keisarille: keisari katsottiin isänmaa-Suomen pääksi. Aateliset halusivat myös muuttuneissa olosuhteissa pitää eron Venäjään. Sen tähden alkuvuosien neuvotteluissakin korostettiin tiukasti Suomen erityisehtoja.
Ajankohtaisuus näkyi 26.11. siinä, että samana päivänä Kouvolan Sanomat oli jakanut juhlalehdessän koteihin artikkelin Kymijoen Keltin asemasta Venäjän ja Ruotsin rajalla. Näin saimme päätökseen merkkivuoden 1809 huomioimisen toiminnassamme.
Tilaisuudessa keskusteltiin vilkkaasti tuoden esille näkökantoja aiheeseen. Kuultiin myös Päivi Ronimus-Poukan terveiset hänen väitöskirjansa vaiheista.A.J. Sjögrenin Seura jakoi stipendit Päivi Ronimus-Poukalle ja Laila Sepälle jatkotyöskentelyä varten.
perjantai 21. elokuuta 2009
Tutkailua Sitikkalassa
Muutamat hallituksen jäsenet ja kotiseutuihmiset kävivät tutkimassa A.J. Sjögrenin jalanjälkiä Iitin Sitikkalassa, josta hän lähti opintielle. Muistokivelle laitettiin muutama uusi kukka. Katseltiin niitä mökin paikkoja, perunapeltoa ja sen kulmalla ollutta kiveä, joista Sjögren kertoo päiväkirjassan. Nyt paikalla on kaunis polku, jota myöten on mukava kävellä kohti muistokiveä. Lopuksi käytiin soutelemassa Kymellä Sitikkalan edessä sillä kohtaa, jossa aikoinaan oli kapulalossi ja josta Sjögreninkin piti ylittää Kymijoki. Soutuveneenämme oli vanha kilpavene, ns. kirkkovenesarjasta.
tiistai 4. elokuuta 2009
Seuran retki Haminaan pe 18.9.2009
Seuramme teki retkenKausalasta Haminaan 18.9.2009. Aiheena oli Haminan rauha 1809 ja se liittyen A.J. Sjögrenin aikaan.
Me tutustuimme muutenkin Haminaan - kulkien opastetun kierroksen Varvaran jalanjäljillä, katsoen Varvara-esityksen (teatteria) ja syöden Varvaran menusta lounaan. Mukana oli paljon iloista porukkaa.
Me tutustuimme muutenkin Haminaan - kulkien opastetun kierroksen Varvaran jalanjäljillä, katsoen Varvara-esityksen (teatteria) ja syöden Varvaran menusta lounaan. Mukana oli paljon iloista porukkaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)