A. J. SJÖGRENIN SEURAN TIEDOTUSBLOGI

A. J. SJÖGRENIN SEURAN TIEDOTUSBLOGI

torstai 12. joulukuuta 2024

 200 vuotta sitten iittiläinen kielitieteilijä A.J. Sjögren löysi unohdetut vepsäläiset

Ritva Mäkelä-Kurtto, A.J. Sjögrenin seuran sihteeri

Anders Johan Sjögren (1794-1855) valmistui Keisarillisesta Turun akatemiasta vuonna 1819. Seuraavana vuonna hän muutti Pietariin tavoitteena päästä tutkimusmatkailijaksi. Juhannuksena 1824 hän saikin aloittaa Venäjän keisari Aleksanteri I:n rahoituksella pitkän tutkimusmatkan Pietarista Karjalaan, Lappiin ja Pohjois-Venäjälle selvittääkseen suomalais-ugrilaisten kielten puhuma-alueita. Turun akatemian professori Henrik Gabriel Porthan (1739-1804) oli Suomessa virittänyt kiinnostuksen historiantutkimukseen ja etnografiaan ja näiden oppien innoittamana Sjögrenkin lähti matkaan. 

Matka kesti viisi vuotta, 1824-1829, ja sen aikana Sjögren taittoi 12 000 kilometriä ratsain, vaunuissa, reessä ja vesiteitse. Hän kulki Aunuksessa ja Vienan Karjalassa, Suomen koillisosassa ja Pohjois- ja Itä-Lapissa, mistä hän matkasi itään Uralille aina Permiin saakka. Pietariin hän palasi eteläistä reittiä Kazanin ja Vologdan kautta mukanaan suuri määrä aineistoa eri kansojen historiasta, kielistä, kansanrunoudesta ja -perinteestä, nimistöntutkimuksesta, kansatieteestä ja taloustieteestä. Sjögrenin tavoitteena oli etsiä suomen kielen jälkiä sukukansojen parista.

Matkansa alkupäässä Aunuksessa, Syvärin ja Laatokan välisellä alueella, Sjögren identifioi siihen asti tuntemattoman heimon ja kielen, nimittäin vepsäläiset ja vepsän kielen. Hän tunnisti Vepsän heimon ja laati heistä sekä kansatieteellisen että kielitieteellisen kuvauksen. Sjögren kävi vepsäläisten luona vielä vuonna 1827. Venäjän tiedeakatemian tutkijaksi nimitettynä Sjögren julkaisi Vepsä-havaintojaan kahdessa katsauksessa: Ueber die älteren Wohnsitze der Jemen (1831) ja Wann und wie wurden Sawolotschje und die Sawolokschen Tuoden russisch? (1832). Nämä, kuten myöhemmätkin, julkaisut Sjögren kirjoitti saksaksi ja ne levisivät nopeasti muiden eurooppalaisten tutkijoiden tiedoksi. 

 



Vepsäläiskyliä Laatokan, Äänisen ja Valkeajärven välisellä alueella. Kuva: Juminkeko.

Muinoin vepsäläiset olivat kaupan välittäjiä arabimaiden, Bysantin ja pohjoisen Euroopan välillä. Tästä kertovat arkeologiset löydöt sekä vepsänkielinen paikannimistö Volgan vesistön ja Vienanmeren välillä. Venäjän valtakunnan voimistuessa keskiajalla vepsäläisten merkitys kuitenkin väheni ja heistä tuli yksi tsaarien Venäjän ja sittemmin Neuvostoliiton unohdetuista kansoista. Vepsäläiset on mainittu vanhoissa venäläisissä kronikoissa, mutta he katoavat kaikista lähteistä 1200-luvulta lähtien. 

Nykyisin tiedetään, että Vepsänmaa sijaitsee Laatokan, Äänisen ja Valkeajärven välisellä alueella jakautuen kolmeen murrealueeseen: Ylä- eli Pohjois-Vepsään, Ojatti- eli Keski-Vepsään ja Ala- eli Etelä-Vepsään. Murre-erot ovat pieniä ja eri alueiden vepsäläiset pystyvät vaivatta seurustelemaan keskenään. Vielä vuonna 1926 vepsäläisiä arvioidaan olleen 32800 henkeä. Aina 1950-luvulle saakka vepsäläiset olivat yhtenäinen kansa, mutta se pirstoutui pakkosiirtojen seurauksena. Vepsän puhujia arvioidaan nykyään olevan alle kolme tuhatta ja kieli on erittäin uhanalainen. Vepsä on itäisin Itämerensuomalainen kieli, yksi suomen lähisukukielistä. Isä meidän -rukous (Matvei 6: 9-13) vepsän kielellä alla:

Meiden Tat

Meiden taivhaline Tatoi!

Olgha pühä sinun nimi.

Tulgha sinun valdkund.

Tehkaha kaik sinun tahton mödhe,

täl mal kut i taivhas.

Anda meile tämbei jogapäiväine leib.

I pästa meiden velgad,

kut mö-ki pästam meiden velgnikoiden velgad.

Ala ve meid kodvusehe,

no päzuta meid pahaspäi.

Sinun om vald

i vägi i hüvüz’ kaikeks igaks.

Amin'!


Lontoon yliopiston (School of Slavonic and East European Studies) professori Michael Branchin (1940-2019) mukaan Sjögren suuren matkansa jälkeen, ja jo matkan aikanakin, ilmestyneissä julkaisuissaan luokitteli suomalais-ugrilaisen sukulaisuuden uudella, kielellisiin todisteisiin perustuvalla tavalla ja lisäsi ryhmään löytämänsä vepsäläiset. Sjögrenin työllä oli kauaskantoinen merkitys. Hänen suomalais-ugrilaisten kielten luokittelunsa pysyi vakiomallina, kunnes professori Otto Donner (1835-1909) uudisti sen 1878. 

Branchin mukaan erityisen tärkeä oli Sjögrenin monitieteinen tutkimusmetodi, jossa hän sovelsi historian, kielitieteen, nimistöntutkimuksen ja kansatieteen uusimpia tieteellisiä menetelmiä. Myöhemmissä tutkimuksissaan Sjögren siirtyi monitieteisyydestä empiirisen metodin suppeammin kohdistettuun lähestymistapaan. Vaikkakaan hän ei kokonaan hylännyt historiaa eikä kenttätöitä, hän keskittyi kieli- ja kansatieteeseen. Tässä Sjögren oli kansainvälinen uranuurtaja. Sjögrenin metodista alkoi Suomessa näiden oppiaineiden erillinen, itsenäinen kehitys.

Arvostettujen kenttätutkimusten ja julkaisujen ansiosta Sjögrenille luotiin vuonna 1844 uusi akateemikon virka Pietarin tiedeakatemiaan. Se oli suomensukuisten ja kaukasialaisten kansanheimojen kieli- ja kansatieteen akateemikko. Tämä oli tieteenalan ensimmäinen akateeminen oppituoli.

Venäjällä Sjögren muistetaan myös tiedeakatemian kansatieteellisen museon perustajana. Vuonna 1845 hän sai nimityksen museon ensimmäiseksi johtajaksi. Samana vuonna hänelle myönnettiin myös valtioneuvoksen arvo. Varhaisten kenttätutkimusten, keruuaineistojen sekä tutkimusmenetelmien ja -julkaisujen ansiosta Sjögreniä voidaan pitää suomalaisen fennougristiikan uranuurtajana.

1840-luvun alussa Sjögren järjesti suojatilleen Mathias Alexander Castrénille (1813–1852) mahdollisuuden osallistua tiedeakatemian laajalle Länsi-Siperian tutkimusmatkalle (1842-1844). Sjögren toimi Castrénin Siperian-matkojen suunnittelijana ja hänen työnsä ohjaajana. Sjögren oli myös hyvin perehtynyt kielitieteen uusiin virtauksiin. Matkoillaan Castrén tutki myös Vepsää ja kirjoitti Vepsä-havainnoistaan julkaisussa Anmärkningar om Savolotscheskaja Tschud (1844). Länsi-Siperian tutkimusmatkan tulokset loivat Castrénille aseman ensimmäisenä suomen kielen professorina Keisarillisessa Aleksanterin yliopistossa Helsingissä. Tässä virassa hän ehti toimia kuitenkin vain vuodesta 1851 vuoteen 1852, jolloin hän kuoli. Hän oli ennen muuta merkittävä Pohjois-Euraasian kielten ja kansojen tutkija.  


Muista 1800-luvun suomalaisista Vepsä-tutkijoista mainittakoon kansalliseepoksemme Kalevalan luoja Elias Lönnrot (1802-1888). Lönnrot teki elämänsä aikana useita tutkimusmatkoja, jotka jakautuivat kahteen selkeään jaksoon. Alussa päämääränä oli kerätä mahdollisimman tarkoin vanhat runot historian lähteiksi. Viimeiset matkat olivat luonteeltaan kielentutkimusta palvelevia. Hänen vuonna 1841 alkanut kymmenes matka eli toinen suurretki suuntautui myös vepsää puhuvien pariin Ojattijoen latvoille. Hän teki elämänsä aikana neljä tohtorinväitöskirjaa. Yksi niistä käsitteli Vepsän kieltä ja on nimeltään Om det nord-tschudiska språket. Se pohjautui hänen lokakuussa 1842 päättyneeseen tutkimusmatkaan vepsäläisten asuma-alueelle. Lönnrot kävi Vepsässä vielä 1845. Väitöskirja valmistui 1853. Se on periaatteessa ruotsinkielinen, ja sisältää vepsänkielisiä satuja ja sananparsia, joiden vierellä on tekijän omat suomennukset. Lönnrot tarvitsi tämän väitöskirjan tullakseen nimitetyksi silloisen Keisarillisen Aleksanterin yliopiston suomen kielen professorin virkaan. Tässä virassa hän toimi Castrénin jälkeen eli vuosina 1853-1862. Lönnrotin jälkeen Vepsää ovat tutkineet monet muutkin suomalaiset sekä myös virolaiset ja venäläiset tutkijat. 

Nykyisistä Suomen Vepsä-tutkijoista merkittävin lienee Riho Grünthal. Vuodesta 2005 hän on toiminut Itämerensuomalaisten kielten professorina Helsingin yliopistossa. Virkaanastujaisesitelmässään Kielen elinkaari, jonka hän piti 25.5.2005, hän nosti esiin A.J. Sjögrenin Vepsän kielen löytäjänä. Grünthal on tehnyt kenttätyötä vepsäläisten keskuudessa. Hänen päätutkimusaloihinsa kuuluvat pienet itämerensuomalaiset kielet, ennen kaikkea vepsä, suomalais-ugrilainen etymologia ja kielitypologia. Vuonna 2015 hän julkaisi Vepsän kieliopin. Grünthal on myös Suomalais-Ugrilaisen Seuran esimies ja Suomalaisen tiedeakatemian jäsen. 

A.J. Sjögrenin seura ry. perustettiin Iittiin vuonna 1991. Ensimmäinen matka Karjalan tasavallan vepsäläiskyliin järjestettiin kesällä 1997. Tämä matka suuntautui Pohjois-Vepsään ja toinen vuonna 1998 Etelä- ja Keski-Vepsään. Matkojen oppaana toimi vepsäläissyntyinen Leo Baskin. Hän teki 1990-luvulla vepsäläisten parissa keruu- ja tutkimustyötä Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran ja Sjögrenin seuran tukemana. Tutkimuksensa hän julkaisi kahdessa teoksessa: Heimolaiset puhuvat ja laulavat: tekstikirja (1997) ja A.J. Sjögren vepsäläisten löytäjänä (1998). Hän perusti Saksaan matkatoimiston ja on myynyt matkoja suomalais-ugrilaisille alueille. Hän toiminut itse matkaoppaana. ”Olen nuorempana kierrellyt kaikki heimolaistemme maat ja puhun kaikkia itämerensuomalaisia kieliä ja lisäksi venäjää ja muitakin kieliä”, kertoo hän nettisivuillaan.  

Vepsäläiset on tunnettu taitavina käsityöläisinä, etenkin puurakentamisen mestareina. He ovat rakentaneet maailmankuulut Kizhin, Kallioisten, Himjoen ja Yksalan puukirkot. Myös heidän vanhat asuinrakennuksensa ovat puurakentamisen taidonnäytteitä. Äänisen järvessä sijaitseva Kizhin saari, joka oli ainakin 1300-luvulta lähtien osa Novgorodin ja Vienanmeren välistä kaupanvaihtoreittiä, ja joka nykyisin toimii museona, on Venäjän Karjalan tunnetuin matkakohde. Sinne on koottu noin 90 puurakennusta ympäri Karjalaa. Vanhin rakennus on 1400-luvulta. Museosaaren arvokkain osa on Kizhin Pogosta, joka käsittää 22-kupolisen Kristuksen kirkastuksen kirkon vuodelta 1714, kellotapulin ja 9-kupolisen Jumalansynnyttäjän suojeluksen kirkon vuodelta 1764. Ne on ympäröity aidalla. Tämä osa liitettiin Unescon maailman perintöluetteloon vuonna 1990. Vepsä on kuuluisa myös kivistään, ennen kaikkea punaisesta porfyriinistä. Siitä on tehty mm. Napoleonin sarkofagi Pariisin Invalidikirkkoon sekä Leninin Mausoleumi ja Punaisen Torin kiveys Moskovaan.

Tämä artikkeli on julkaistu Iitin Seutu-lehdessä  5.joulukuuta.2024.


tiistai 2. huhtikuuta 2024

 

 

 A.J.Sjögrenin seura ry Jäsentiedote 1/2024

Vuosi 2024 on kansallinen sivistyksen teemavuosi, jonka aikana sivistystä ja sen merkitystä tuodaan tähän päivään ja ihmisten arkeen.

VUOSIKOKOUSKUTSU

A. J. Sjögrenin seura ry:n sääntömääräinen vuosikokous pidetään Iitin lukion tiloissa to 18.4.2024 alkaen klo 18.00. Käsitellään sääntöjen määräämät asiat: vuoden 2023 toimintakertomus ja tilit sekä alkaneen vuoden 2024 toimintasuunnitelma, talousarvio ja henkilövalinnat hallitukseen. Lisäksi käsitellään hallituksen tekemää ehdotusta A. J. Sjögrenin seuran uusiksi säännöiksi. Vuosikokouksen yhteydessä on myös muuta ohjelmaa (katso alta). Kahvit alkaen klo 17.30.

Tervetuloa!

A. J. Sjögrenin seuran hallitus

Tämä kokouskutsu toimitetaan jäsenille sääntöjen mukaisesti vähintään seitsemän (7) päivää ennen kokousta joko postitse tai sähköpostitse.

 

 

OODI ILOLLE -KONSERTTIMATKA SIBELIUSTALOLLE LAHTEEN – ilmoittautumiset 14.4. mennessä

 

To 16.5.2024 A. J. Sjögrenin seura järjestää konserttimatkan Lahteen Sibeliustalolle. Ohjelmassa Ludvig van Beethovenin Sinfonia nro 9, Oodi ilolle. Sinfonia Lahti ja kapellimestari Dalia Stasevska, sinfoniakuoro ja laulusolistit. Oodi ilolle on soinut jo 200 vuotta sanomaa ilosta, ystävyydestä ja suvaitsevaisuudesta ja tätä tarvitaan enemmän kuin koskaan. Kahvin aikana Pekka Asikainen pitää lyhyen teosesittelyn. Konserttilippu ja leivoskahvit yhteensä 30 €. Teemme matkan omilla autoilla kimppakyydein. Lähtö Kausalasta klo 17.15, perillä Sibeliustalolla klo 18 ja heti kahvi, konsertti alkaa klo 19. Ei väliaikaa. Meille on varattu 20 paikkaa. Tiedustelut ja sitovat ilmoittautumiset su 14.4. mennessä puh 045 663 7055 Hilkka Helminen, mieluiten tekstiviestillä. Kerro myös tarvitsetko kyytiä vai voitko tarjota sitä toisille.

_____________________________________________________________________

 

VUODEN 2024 MUUTA TOIMINTAA

 

Ke 28.2.2024 Kalevalanpäivän seminaari Iitin lukion tiloissa. Klo 13.00 Kalevalanpäivän kahvipöytä. Klo 14.00-16.00 Kalevalanpäivän seminaari striimattiin Helsingistä Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran juhlasalista. Tänä vuonna tutustuttiin Kalevalan varjoon jääneeseen Kantelettareen, josta on juuri ilmestynyt uusi painos ”Kanteletar ja opas sen lukemiseen” (toim. Niina Hämäläinen, SKS Kirjat). Ohjelmassa oli useita esitelmiä. Muun muassa FT Senni Timonen kertoi esitelmässään Larin Parasken lyriikasta. Lisäksi musiikkia esittivät Vilma Jää ja Hanna Ryynänen.

 

To 18.4.2024 Vuosikokous, jossa Eila Metsäpelto esittelee uutta kotiseutukirjaa ”Mankalan kuohuja ja tyventä – Kyläkirja Iitin Mankalasta”.

                                                                                                                                      

Ke 8.5.2024 A. J. Sjögrenin syntymäpäivän viettoa Iitin kirkonkylässä hänen nimikkopuistikossaan, jossa pidetään siivoustalkoot, ja päätteeksi juodaan hyvät kahvit ja seurustellaan iloisesti Kylätalossa.

 

To 16.5.2024 A. J. Sjögrenin seura järjestää konserttimatkan Lahteen Sibeliustalolle. Ohjelmassa Ludvig van Beethovenin Sinfonia nro 9, Oodi ilolle.

 

La 6.7.2024 Eino Leinon suven ja runon päivän viettoa kesäisessä luonnossa Iitin kirkonkylän Kuoppaniemen vierasvenevalkamassa.

 

Syksyn luentotilaisuus marraskuussa viikon 46 alkupuolella. Silloin Helsingin yliopiston suomalais-ugrilaisten kielten professori Riho Grünthal tulee Iitin lukioon esitelmöimään Sjögrenin kielitutkimuksista. Tarkka aika sovitaan ja ilmoitetaan myöhemmin.

________________________________________________________________________________

                                                                                                                                           

Vuosikokouksesta ja kaikista seuran tulevista tapahtumista ja toiminnasta ilmoitetaan seuran tiedotussivuilla (http://ajsjogren.blogspot.fi/) ja/tai Iitinseutu-lehden seurapalstalla. Seuralla on lisäksi myös tietosivut (http://ajsjogren.weebly.com/), joiden kautta pääsee tutustumaan A. J. Sjögrenin elämään ja elämäntyöhön. Sivuilta löytyy kiinnostuneelle sekä pitkiä että lyhyitä kirjoituksia, paljon valokuvia ja linkkejä.

 

Oheisena vuoden 2023 toimintakertomus niille jäsenille, joiden sähköpostiosoite on seuran tiedossa.

________________________________________________________________________________

 

JÄSENMAKSU VUODELLE 2024

A. J. Sjögrenin seura ry:n jäsenmaksu henkilöjäseneltä on 20 €/v, yhteisöjäseneltä 45 €/v ja ainaisjäseneltä kertamaksuna 100 €. Jäsenmaksu, jonka eräpäivä on 31.5.2024, pyydetään maksamaan OP:n tilille: FI 92 5069 0140 0370 00, VIITENUMERO 5555. Maksulomake oheisena. A. J. Sjögrenin seuran jäsenrekisterin ylläpitäjä on Mirja Helineva (mirja.helineva@tilipaulia.fi), Mp. 044 539 4393.

 

Puh.joht. Jaakko Helminen, Mp. 045 279 4328             Siht. Ritva Mäkelä-Kurtto, Mp. 040 093 1771

sunnuntai 23. lokakuuta 2022

 

                        Stewenin patsas perustamassaan kasvitieteellisessä puutarhassa (Kuva:Wikipedia)


A.J.Sjögren Krimillä 1836 valtioneuvos Kristian Stewenin vieraana

Vuonna 1836 Sjögren matkusteli Etelä-Venäjällä Mustanmeren ja Kaspianmeren ympärillä hoitamassa terveyttään kivennäis -ja mutakylpylöissä. Pjatigorskissa hän viipyi terveyskylpylässä huhtikuusta heinäkuuhun asti. Ilmat olivat siellä kylmät ja sateiset ja niinpä Sjögren päätti suunnata varmaan kesään Krimille. Matka oli vaiheikas, ensin Stavropoliin, jossa saattoi nostaa Pietarista lähetettyä matkarahaa. Sitä tarvittiinkin viiteen kasakkaan, jotka johtivat matkalaisen vaarallista reittiä mutkittelevaa Kubanjokea myöten Jekaterinodarin ( nykyisin Krasnodar) kautta Mustanmeren rannikolle Temrjukin kaupunkiin ja sen satamaan. Voisi olettaa että saattue jatkoi samalla laivalla matkaa  Kertsin merenlahden yli päätyen Krimin puolelle Feodosiaan. Mustanmeren ja Asovanmeren välinen Kertsin salmi olisi pohjoisosastaan vain 3-5- km levyinen mutta vesitie säästi askeleita.

Krimillä Sjögren tapasi suosituskirjeen perusteella Haminassa syntyneen valtioneuvos Kristian Stewen.  Stewen oli opiskellut Turussa lääketiedettä ja siirtynyt Pietariin Sjögrenin tavoin ja valmistunut tohtoriksi. Liekö lääketiede antanut perusteet senaikuisiin luonnontieteisiin niin kuitenkin luonnontutkimus ja kasvit veivät Stewen Venäjän silkinviljelyyn ja sitä tietä koko Etelä-Venäjän ja Kaukasian ylitarkastajaksi. Krimillä hän oli jo asunut parikymmentä vuotta omalla maatilallaan.

 

Ensitapaamisen jälkeen Stewen toimitti Sjögrenin edelleen Mustanmeren rannalle Magaritsiin  erään venäläisen kaartinpastorin lesken” luo täysihoitoon. Sjögren viipyi hedelmäpuutarhan ympäröimässä talossa kokonaiset kaksi kuukautta nauttien erityisesti tarhan viinirypäleistä ja kävelyretkistä rannalla. Kolmen viikon ajan hän yritti tulla toimeen pelkillä rypäleillä. Mutta opiskelipa meidän kunnon Sjögrenimme samaan aikaan oman kuvauksensa mukaan uutterastikin persian, turkin ja tataarin kieliä.

Vasta tämän jälkeen Stewenin oli aika osoittaa omaa vieraanvaraisuuttaan ja Sjögren sai asua pari kuukautta tämän kartano-maatilallaan Simferopolissa ja osallistua talon kutsuihin ja sosiaaliseen elämään tässä Taurian (nyk. Krimin) pääkaupungissa. Talossa oli erityisen hyvä kirjasto ja pursusi tietoa nimenomaan Kaukasiasta, sillä Stewen oli viettänyt siellä useita vuosia ja kerännyt paitsi luonnontieteellisiä myös historian, maantieteen, etnografian ja kielitieteen kirjallisuutta. Kirjastonsa Stewen lahjoitti vieraalleen tämän lähtiessä kohti Kaukasusta. Osa lahjoituksista oli osoitettu Tiedeakatemialle ,osa Sjögrenille itselleen. Niinpä matka-arkut pullistelivat Sjögrenin suunnistaessa kohti itää. Venäläiset sotajoukot olivat siirtyneet talvileiriin tuloreitille, joten Sjögren katsoi parhaaksi käyttää pidempää reittiä Mustanmeren ja Asovanmeren ympäri. Vuoden 1837 alussa hän saapui Stavropoliin ja edelleen Pjatigorskiin. Siellä Sjögren hoidatti heikkoa näköä.Vuosi 1837 kuluikin sitten eri puolilla nykyistä Pohjois-Ossetiaa ja Georgiaa.

Steven oli syntynyt tuolloin Venäjän Viipurin kuvernementtiin kuuluneessa Haminassa 1781. Steven aloitti opiskelun Turun Akatemiassa ja jatkoi Pietarissa ja Saksassa Jenassa. Vuonna 1799 hän valmistui Pietarissa lääkäriksi. Hän osallistui luonnontieteellisiin tutkimusretkiin Etelä-Venäjällä ja Ukrainassa ja sai sen jälkeen tehtäväkseen perustaa Nikitan kasvitieteellisen puutarhan Krimille Jaltan läheisyyteen. Hän toimi tämän merkittävän puutarhan johtajana 1812–1827. Vuosina 1826–1841 hän toimi Venäjän silkintuotannon ylitarkastajana, vuosina 1841–1851 Etelä-Venäjän koko maatalouden ylitarkastajana. Venäläisen aatelisarvon Steven sai vuonna 1817. Hänet vihittiin vuonna 1840 Helsingin yliopiston kunniatohtoriksi.

Steven kirjoitti kasveista, hyönteisistä ja silkintuotannosta kaikkiaan 72 artikkelia ja kirjaa, joista merkittävin lienee 1856–1857 julkaistu 400-sivuinen Krimin luonnonvaraisten kasvien kasvio Verzeichnis der auf der taurischen Halbinsel wildwachsenden Pflanzen. Hän kuvasi myös kymmeniä uusia kasvilajeja sekä keräsi suuren herbaarion, jonka hän lahjoitti Helsingin yliopistolle vuonna 1860.Tämä 60 000 – 120 000 kasvinäytettä käsittävä kokoelma muodostaa Helsingin kasvimuseon kansainvälisen putkilokasvikokoelman perustan ja on yhä sen arvokkain osa.

Stevenin mukaan on nimetty lukuisia kasvilajeja sekä kaksi sukua, ristikukkaisiin kuuluva Stevenia ja kämmekkäsuku Steveniella.

 

Stewenin perustama Nikitan kasvitieteellinen puutarha (Nikitsky Botanical Garden) on edelleen nähtävyys

Stewen oli Jaltalla sijaitsevan nyt 1100 hehtaarin Nikitan kasvitieteellisen puutarhan ensimmäinen johtaja vuosina 1812-1827. Itä-Euroopan mittakaavassa tämä on subtrooppisen vyöhykkeen vanhin kasvitieteellinen puutarha.

Aluksi arboretum syntyi käytännön tarkoituksiin. Jo vuonna 1815 julkaistiin ensimmäinen puutarhaluettelo, johon sisältyi 174 kasvilajia, joista 95 oli omenapuita ja toinen 58 päärynälajikkeita.

Henkilökohtaisesti Steven, joka johti instituuttia ensimmäisten 12 vuoden aikana sen perustamisesta lähtien, keräsi lähes viisi sataa kasvilajia. Kokoelma jatkoi kasvuaan ja vuonna 1828 avattiin puutarhakoulun, jossa voitiin oppia käytännön puutarhanhoitoa. Samaan aikaan ilmestyi ensimmäisiä viinitarhoja, joista lähti alkuun merkittävä viinirypäleen kasvatus ja viininvalmistus Krimillä.

Laitoksen toinen johtaja oli muuten liiviläissyntyinen Nicolai Anhorn von Hartwiss balttiansaksalainen kasvitieteilijä ja kasvijalostaja vuodesta 1827 aina kuolemaansa asti 1860.

Nikitan kasvitieteellinen puutarha, kuten koko Krimin niemimaa, on nyt Venäjän ja Ukrainan välisen alueellisen kiistan kohteena, kerrotaan että molemmat valtiot pitävän arboretumia suuressa arvossa. Kohde edustanee sitä historiallista maaperää jota kumpikin valtio tavoittelee.

tiistai 17. toukokuuta 2022

A.J.Sjögren-muistoreliefi lahjoitettiin Helsingin yliopistolle


Iitin Sitikkalassa Mankalan koskien äärellä syntyneen Anders Johan Sjögrenin muistoreliefi luovutettiin 20. päivänä huhtikuuta Helsingin yliopistolle. Yliopiston puolesta reliefin vastaanotti humanistisen tiedekunnan varadekaani Mikko Saikku(vas.) ja professori Riho Grünthal. Matti Ristola keskellä.

Lahjoittaja on iittiläisessä A.J. Sjögrenin seurassa aiemmin puheenjohtajana toiminut lääketieteen tohtori ja dosentti Matti A. Ristola. Hänen isänsä, Osmo Ristola, oli seuran perustaja- ja kunniajäsen. Lahjoittaja on iittiläislähtöinen ja A.J. Sjögrenin sukulainen. Viime vuonna A.J. Sjögrenin seura ry. täytti 30 vuotta.

 Reliefin luovuttaminen juuri Helsingin yliopistolle oli hyvin perusteltua. Käytyään Loviisan triviaalikoulun ja Porvoon kymnaasin Sjögren siirtyi opiskelemaan Turun Keisarilliseen Akatemiaan ja valmistui sieltä vuonna 1819. Akatemia tuhoutui Turun suuressa tulipalossa vuonna 1827, siirrettiin sen jälkeen Helsinkiin ja jatkaa nykyään toimintaansa Helsingin yliopistona.

 

                            Matti Ristola lahjoitti isänsä A,J,Sjögren reliefin Helsingin yliopistolle.

Reliefi ripustettiin Helsingin yliopiston Metsätaloon suomalais-ugrilaisen ja pohjoismaisen osaston käytävän seinälle. Kyseisen käytävän varrella on suomalais-ugrilaisen kielentutkimuksen opettajien ja tutkijoiden huoneet. Käytävän seinillä on taideteoksia myös muista alan merkkihenkilöistä.

 Sjögren oli kansainvälinen uranuurtaja ja ensimmäinen suomalainen suomalais-ugrilaisten ja kaukasialaisten kielten ja kansojen kenttätyötä tehnyt tutkija sekä Pietarin Tiedeakatemian Etnografisen museon perustaja ja ensimmäinen johtaja. Sjögreniä varten luotiin suomensukuisten ja kaukasialaisten kansojen kielten ja kansatieteen akateemikon virka Pietarin Tiedeakatemiaan.

 Iittiläinen taiteilija Osmi Nyström teki A.J. Sjögrenistä useita erilaisia muistoreliefejä vuonna 1994.Niistä ainut pronssiin valettu on kiinnitetty A.J. Sjögrenin nimikkopuistikossa sijaitsevaan muistokiveen. Muut reliefit on tehty kipsiin ja ne ovat muodoltaan ovaaleja, joko umpinaisia tai avoimia. Yliopistolle luovutettu reliefi on tehty kipsiin ja on muodoltaan umpinainen.

 Sjögren-muistoreliefejä on muun muassa Iitin kunnankirjastossa ja Iitin lukiossa. Reliefejä on luovutettu Sjögreniin läheisesti liittyville henkilöille ja organisaatioille myös ulkomaille: esimerkiksi merkittävälle Sjögren-tutkijalle, professori Michael Branchille Lontoon yliopistoon, Pietarin Tiedeakatemialle, Tarton yliopistolle, Liiviläisten Heimotalolle Latviaan Košragsin kylään Riianlahden Liivinrannalle sekä liiviläistaustaiselle Edgar Vaalgamaalle, joka kirjoitti laajan liiviläisten historiaa ja kulttuuria käsittelevän teoksen ja joka kuoli rovastina Iitin seurakunnassa.


Kuvat: Mari Siiroinen, Helsingin yliopisto, editointi Jaakko Helminen

Teksti: Mari Siiroinen ja Ritva Mäkelä-Kurtto, A.J. Sjögrenin seura ry.

Julkaistu Iitinseutu-lehdessä 16.toukokuuta 2022

perjantai 25. helmikuuta 2022

Kalevalan päivänä 2022



 Iitin kirjasto ja A.J. Sjögrenin seura kutsuvat kiinnostuneita Iitin kirjaston Kirmo-saliin ma 28.2.2022 klo 14-16 seuraamaan Kalevalan päivän seminaaria ”Sammon arvoitus”, jonka Suomalaisen Kirjallisuuden Seura lähettää striimattuna netin kautta. Päivään sopivaa tarjoilua. Tilaisuus on avoin kaikille kiinnostuneille. Tervetuloa !


Väinämöinen kiinnittää neidon hiuksista kielet kanteleeseen on aiheena ensimmäisessä Kalevala-aiheisessa maalauksessa. Ruotsalaisen ja Suomessakin vaikuttaneen, taidemaalarin Johan Blackstadiuksen (1816–1898) teos on vuodelta 1851. Elias Lönnrot oli 1849 saanut kansalliseepoksemme kokonaan julkaistuksi. Akseli Gallen-Kallela (1865-1931) aloitti Kalevala-aiheiset työnsä vasta vuosisadan lopulla. (Teksti Ritva Mäkelä-Kurtto)



maanantai 22. marraskuuta 2021

A.J.Sjögrenin seuran 30-vuotisjuhla 11.11.2011

 



A.J.Sjögrenin seura juhli 30-vuotista toimintaansa 11.11. 2011 Iitin lukiolla. Paikalla oli yli 30 jäsentä ja seuran ystävää. Tilaisuuden ensimmäinen puhuja oli Turun yliopiston tutkija FT Heli Rantala. Hän kertoi  ”Sanojen liike, Sjögren ja Iitin haaste ”- Koneen säätiön rahoittamasta kolmivuotisesta projektista, jossa on mukana viisi tutkijaa. Konkreettisin ja Iittiä koskeva osa on suunnitelma Kirjavaelluksesta kävellen Sitikkalasta Hämeenlinnan kautta Turkuun jäljitellen Sjögrenin 1813 tekemää matkaa Turun Akatemiaan. Tietoa projektista löytyy verkkosivuilta ”sanojenliike.utu.fi.”Projekti löytyy myös YouTubesta.


Seuran historiikin esittely:

Seuran perustaja- ja kunniajäsen Marja Pullinen kertoi ratkaisevista hetkistä 30 vuotta sitten.  Michael Branch oli tehnyt esityksen seuran tarpeellisuudesta mm. tulevan Sjögrenin juhlavuoden vuoksi. Seura perustettiin 11.11.1991 rehtori Kaarlo Ståhlbergin kotona.




Mailis Alaharjun mieleenpainuvin muisto seuran toiminnasta oli Iitin kirkon vanhan alttaritaulun konservointi ja palautus kirkkoon vuonna 2018.Kyseessä oli C.P. Elfströmin  1830 maalaama Iitin kirkon ensimmäinen alttaritaulu. Mailis Alaharju on koonnut historiikkiin hallituksen toiminnan.

 Ritva Mäkelä-Kurtto oli seurahistoriikin toimitustyön kirjoittaja ja päätoimija. Merkittävimmät kohokohdat kymmenen viimeisen vuoden aikana olivat Kulttuuriretki Pietariin 2013, vanhan alttaritaulun takaisin kirkkoon saattaminen, puheenjohtajan osallistuminen Suomen ulkoministeriön matkaan Pohjois-Ossetiaan 2018 ja Päivi Laineen väitöstilaisuus A.J.Sjögrenistä 2020.

”Kolme vuosikymmentä Sjögrenin seurassa. Historiikki ajalta 2011-2020”-julkaisua on saatavissa seuran puheenjohtajalta ja sihteeriltä. 70- sivuinen nelivärikierrekansio maksaa 20 e. Saatavana myös pdf-tiedostona.

Turun yliopiston dosentti, FT  Jukka Sarjala työskentelee erikoistutkijana Turun yliopiston kulttuurihistorian oppiaineessa ja on mukana edellä mainitussa Sanojen liike-projektissa. Hänen teoksensa Turun romantiikka sisältää kuvauksia Sjögrenin ylioppilasvuosilta 1810-luvun Turussa. Tänä syksynä häneltä on ilmestynyt julkaistu Kiertävät kirjat Historiallisessa Aikakauskirjassa aiheena  painotuotteiden aineellis-sosiaalinen vaikuttavuus Anders Johan Sjögrenin elämässä ja opiskelussa 1810-luvulla.

Kirjahankintoihin liittyi Sjögrenin kokema  voimakas kirjahalu, boklust, joka vei mennessään ja jopa ylitti lukuhalun. Sjögren etsi, osti, sidotutti, kuljetti ja kierrätti kirjoja ja muita painotuotteita sekä neuvotteli  niiden ostamisesta ja myymisestä. Tällainen toiminta kehitti Sjögrenin taitoja tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Samalla ne kasvattivat hänen tuttavapiiriään. Kun lukuhalu oli avain hyvään yleissivistykseen, kirjahalu varmisti Sjögrenin osallistumisen häntä ympäröivään sosiaaliseen elämään.  Tämä oli ”introvertille” Sjögrenille erityisen tärkeätä. Nämä kaksi halun muotoa yhdistyivät ystävyyksiä luovassa toimeliaisuudessa, jonka rakkaus kirjoihin ja yhdessä lukemiseen synnytti 1810 luvun porvoolaisissa lukiolaisissa ja myöhemmin Turun ylioppilaissa.



                    Heli Rantala ja Jukka Sarjala A.J.Sjögrenin  muistokivellä Iitin kirkolla 12. 11,2011


 Vuonna 2018 Pohjois-Ossetia Alaniassa vieraillut Jaakko Helminen kertoi Sjögrenin merkityksestä maan identiteetille ja vaikutuksesta kansan kieleen  ja kulttuuriin. Sjögrenin tutkimusmatka Kaukasukselle tapahtui vv. 1835-38. Osseetin kielioppi ja sanakirja valmistui 1844 Pietarissa ja Sjögren sai tästä kunniaa sekä kunniamerkkejä sekä palkankorotuksen, mutta myös lisää työtä, kun hänet nimitettiin akatemian etnografisen museon palkattomaan johtajan virkaan.



Suomen kulttuurivaihtoretkikunta isäntineen . Seinällä Ossetian suurmiehet  ensimmäisenä vas. A.J.Sjögren, osseettien kirjakielen isä.  Hänelle on myös. omistettu  Vladikavkasissa oma katu.




Kuvassa Ossetiasta lahjaksi saatua kirjallisuutta joka käsittelee maan historiallista perintöä Alaanien ajoilta. Paksu "tiiliskivi" on Sjögrenin Osseetin kieliopin ja sanakirjan  1844  jälkipainos.






Sjögrenille  on omistettu  Vladikavkasissa Akateemikko Sjögrenin nimikkokatu




Tilaisuuden päätössanat lausui  rehtori Ari Toropainen. Seuran historia ja Iitin lukion tiet ovat kulkeneet yhtä kolmenkymmenen vuoden ajan. A.J.Sjögren tarjoaa nykykoululaisille hyvä esikuvan vaatimattomista  kotioloista lähteneen pojan kehityksestä ja  noususta sosiaalisessa arvoasteilossa akateemikon arvoon asti.  Sjögren liittyy myös 1800-luvun suurten tutkimusmatkailijoiden joukkoon.  Yhdysvallat tutki Missisippi-Oregonia aluetta, britit Afrikkaa ja Venäjä halusi lisää tietoa laajan alueensa maista ja kansoista.

Seuran 30-vuotis historiikki on omistettu Iitin lukiolle. Koko tilaisuus tallennettiin ja striimattiin  verkkoon. Se on löydettävissä YouTubesta:

A.J. Sjogrenin seuran 30-vuotisjuhla | Same-eYes Oy TAI Same-eYes Vihde - YouTube


lauantai 6. marraskuuta 2021

A.J.Sjögrenin seuran 30-vuotisjuhlan ohjelma 11.11.2021

 

 

 

A.J. Sjögrenin seuran 30-vuotisjuhla 11. marraskuuta 2021

Iitin lukio, Anttilantie 2, 47400 Kausala 

 

OHJELMA

 

17.00          Näyttely Sjögrenin ja seuran matkoista yhteisiin kohteisiin

17.30             Kakkukahvit, Virpin Keittiö

18.00          Avaus, Samuel Helinevan pianoesitykset: Snuuki Land (säv. Samuel Helineva) ja Appelpark (säv. Samuel Helineva)

18.10          ”Sanojen liike, Sjögren ja Iitin haaste”-esitelmä, Heli Rantala, Turun yliopisto

18.35          A.J. Sjögrenin seuran 30-vuotishistoriikki julkaistaan, Marja Pullinen, Ritva Mäkelä-Kurtto ja Mailis Alaharju 

19.00   Kerttu Ikosen ja Susanna Vesan lauluesitys musiikin opettaja Milla

Pohjolan johdolla: Tulkoon mitä vaan (säv. Lauri Tähkä, san. Lauri Tähkä / Tuure Kilpeläinen, sov. Paula Vesala / Aili Järvelä / Jutta Rahmel)

 

19.10          ”Kirjoja ja taas kirjoja. A. J. Sjögrenin ylioppilasvuosista Turussa”, Jukka Sarjala, Turun yliopisto 

19.35          A.J. Sjögren muistetaan yhä Pohjois-Ossetiassa, Jaakko Helminen 19.55          Päätössanat, Ari Toropainen, Iitin lukio